Virtuaaliset Valtakunnalliset Haavapäivät 2021

Perinteisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alussa järjestettävät Valtakunnalliset Haavapäivät pidettiin tänä vuonna 4.-5.2 virtuaalitapahtumana koronatilanteen vuoksi. Osallistujakunta koostui runsaasta 600 henkilöstä. Haavapäivien torstain pääsessiossa kuultiin luentoja muun muassa tekoälyn hyödyntämisestä, videokonsultaatioista, valokuvaustekniikoista sekä etätyöskentelyyn liittyvistä seikoista, kuten vuorovaikutuksesta ja potilasturvallisuudesta. Torstaina järjestettiin myös rinnakkaissessio, jonka teemana oli Haavanhoidon perusteet. Perjantai kului Käypä Hoito -suositusten maailmassa. Verkostoituminenkin oli luentojen ohessa mahdollista. Luentojen aikana käytiin vilkasta keskustelua ja kysymyksiä esitettiin paljon. Luennot olivat katsottavissa 14.2.2021 asti, joten tämä mahdollisti torstain molempien sessioiden luentojen seuraamisen. Haavapäiviltä tuttu näyttely toteutettiin virtuaalisena ja näyttelyyn tutustuminen oli huomioitu hyvin ohjelman aikataulutuksessa. Virtuaalinäyttelyä olisi varmasti mahdollista kehittää entisestään teknologian taipuessa moneen. Jäädään siis odottamaan mitä kaikkea vuoden 2022 Valtakunnallisilla Haavapäivillä on tarjolla!

Joulu ja vuodenvaihde ovat jo nurkan takana

Kuluneen vuoden aikana olen oppinut paljon uusia asioita muun muassa erilaisista etätyössä hyödynnettävistä sovelluksista. Itsetutkiskeluakin olen tehnyt ja todennut paineensietokyvyn vahvistuneen entisestään. Olen myös huomannut todellakin kaipaavani aikaa ennen koronaa. Tätä vuotta kuvaavia sanoja on varmasti yhtä monta kuin päiviä vuodessa. Etätyö, turvavälit, käsihygienia, maskisuositus, rajoitukset sekä se iso paha susi eli korona ovat tulleet erittäin tutuiksi kaikille ja kuuluvat ainakin itselläni arjessa käytettävään sanavarastoon. Uutisissa vilisee, ellei nyt päivittäin niin viikoittain, pelottavankin kuuloisia lausahduksia yrittäjien ahdingosta, yt-neuvotteluista ja konkursseista. Unohtamatta niitä todella ikäviä asioita, jotka ovat läsnä monen arkielämässä: työttömyys sekä vähävaraisuus. Joku voi miettiä miksi nostan tällaiset asiat esille ja vastaus on yksinkertainen: huoli. Niin lähimmäisistä kuin ystävistä ja naapureista. Entiset kollegat sekä muut terveydenhuollon parissa työskentelevät ovat usein olleet ajatuksissani ja olen toivonut heidän pysyvän terveenä, jotta he voivat hoitaa meidän muiden läheisiä. Jaksamista kaikille terveydenhuollon ammattilaisille ja nöyrin kiitos tekemästänne työstä. Toivon ensi vuoden tuovan mukanaan helpotusta korona-kurimukseen, mutta myös iloa ja onnea meille jokaiselle. Näiden ajatusten myötä siirrän katseen jo pikkuhiljaa tulevaan vuoteen.

Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2021!

Webinaareista ja vähän muustakin

Huomenna kalenterin sivu kääntyy tämän vuoden viimeiselle kuukaudelle. Havahduin tähän asiaan jostain syystä vasta nyt ja tällä hetkellä tuntuu, että kylläpä syksy onkin kulunut vauhdilla. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että työrintamalla on (kaikesta huolimatta) tapahtunut paljon. Osaan näistä tapahtumista palaan tulevissa kirjoituksissani eli niistä ei sen enempää nyt vaan tällä kertaa kirjoitan oman osaamiseni ylläpitämisestä. 

Viimeisten kuukausien aikana olen pyrkinyt pitämään osaamistani yllä osallistumalla virtuaalikoulutusten ohella erilaisiin webinaareihin. Sairaanhoitajaliitto on järjestänyt useampia webinaareja, joiden teemat ovat vaihdelleet. Nämä webinaarit ovat olleet kestoltaan lyhyitä, joten niihin on ollut mahdollista osallistua työpäivän aikana melko helposti. Itse osallistuin erääseen Sairaanhoitajaliiton webinaariin lokakuussa ja olin iloisesti yllättänyt osallistujille jälkikäteen lähetetystä linkistä webinaarinauhoitteeseen. Tämän johdosta olisi ollut mahdollista seurata webinaari loppuun oman aikataulun puitteissa, jos olisi joutunut poistumaan webinaarista ennen sen päättymistä. Hienoa osallistujien huomiointia! 

Haavanhoitoon liittyen olen osallistunut useampaan EWMAn järjestämään webinaariin, jotka myös ovat olleet kestoltaan lyhyitä, mutta toteutettu illalla. Itseäni tämä ei ole haitannut ja uskon monen muunkin haavanhoidon asiantuntijan olevan tämän asian suhteen kanssani samoilla linjoilla. EWMA mahdollistaa webinaarien katsomisen internetsivujensa kautta, joten jos ette ole osallistuneet webinaareihin niiden toteuttamisajankohtana, niin käykäähän katsomassa webinaarit näin jälkikäteen. Toki webinaarin katsominen ei ole kokemuksena samanlainen kuin webinaariin osallistuminen, mutta tiedon kartuttamisen kannalta tällä ei mielestäni ole merkitystä. 

EWMAn sivuilla on myös haavanhoitoon liittyviä podcasteja, joita on mukava kuunnella vaikka autoa ajaessa tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Podcastit ovat pääsääntöisesti alle puolen tunnin kestoisia ja hyvin toteutettuja eli kuuntelijan mielenkiinto säilyy yllä koko podcastin ajan. EWMAn webinaarien ja podcastien teemat vaihtelevat, joten uskon jokaisen löytävän jonkin itseään kiinnostavan aiheen niiden joukosta. Näiden edellä mainittujen webinaarien ja podcastien avulla koen pystyneeni ylläpitämään osaamistani näissä poikkeusoloissa.

Voihan SARS-CoV-2 -koronavirus ja COVID-19 😕

Otsikko saa varmasti suurimmassa osassa meistä aikaan jonkin reaktion ja tämä on tietysti täysin luonnollista. Osa meistä saattaa ärsyyntyä, jotkut voivat muuttua surullisiksi ja ehkä on myös heitä, joita tämä ei hetkauta mitenkään. Omalta osaltani voin kertoa kokevani tietynlaista "koronaähkyä", kaikkia tiedotusvälineiden julkaisemia korona-aiheisia kirjoituksia en jaksa aina edes lukea otsikkoa pidemmälle. Tämän vuoksi en tuo tähän foorumiin, ainakaan tällä hetkellä, yhtään faktatietoa kyseisestä viruksesta enkä COVID-19 -taudista.

Kevät tuntui pysäyttävän kaiken omassa työssäni, kokoontumisrajoitusten ja terveydenhuollon yksiköiden vierailukieltojen myötä haavanhoidon koulutuskokonaisuuksien toteuttaminen ei ollut mahdollista. Tämä toki oli erittäin ymmärrettävää ja mielestäni oikea toimintatapa, en siis kritisoi päättäjiä näistä rajoitustoimenpiteistä. Pienoista harmitusta kuitenkin aiheutti kauan odotettujen koulutusten, kuten Sairaanhoitajapäivien ja EWMA-konferenssin peruuntuminen. Onneksi kevään ja kesän aikana olemme saaneet hyviä uutisia myös näihin liittyen ja tiedämme suurimman osan erilaisten haavanhoitoon liittyvien koulutusten järjestäjistä pystyvän toteuttamaan koulutuksensa virtuaalisesti vielä tulevan syksyn aikana.

Työarkeeni on tullut koronan myötä uusia tuttavuuksia eli erilaisia etätyökaluja ja niiden käyttöönotto on tapahtunut ehkä suunniteltua nopeammin, mutta on hienoa huomata kuinka nämä voivat oikeasti helpottaa työskentelyä. Ja aivan huippu homma on se, että etätyökalujen välityksellä pääsen tapaamaan hoitajia sekä kollegoitani niin Suomessa kuin ulkomailla! Ja vieläpä ilman, että tarvitsee matkustaa kotoaan yhtään mihinkään. Vaikka voihan sitäkin matkustamiseksi kutsua, että siirtyy kotona keittiöstä toisessa huoneessa sijaitsevan työpisteen ääreen, eikö vain? Ja jos tuntuu, että tylsyys iskee siirtymisen yhteydessä, niin ei muuta kuin mielikuvitus valloilleen: lattia on laavaa 😄 Silti ajoittainen ja osittainen turhautuminen etätyökalujen toimimattomuudesta saa yliotteen ja sisäinen kiukkupussini nostaa päätään.

Jokainen etätöitä pitkään tehnyt on kysynyt itseltään ainakin kerran seuraavan kysymyksen: miten teen työtäni jatkossa? Varmaa on etätyökalujen jääminen osaksi omaa työarkeani ja miksi näin ei olisi. Olemme kokeneet ne hyvin toimivina esimerkiksi koulutusten toteuttamisessa ja olisihan se toisaalta ihan hullua, jos emme hyödyntäisi olemassa olevaa teknologiaa tällaisissa asioissa, kun käytämme sitä arjessamme niin monessa muussa toiminnassa. Se, koska pääsemme jatkamaan koulutuskokonaisuuksiemme toteuttamista fyysisissä tiloissa eli olemalla läsnä hoitoyksiköissä, riippuu suurelta osin tästä viruksesta ja taudista. Meille on tärkeää kaikkien terveys sekä turvallisuus ja tämä huomioiden menemme eteenpäin viikko kerrallaan.

Koen edelleen ajoittain pienoista hämmennystä ja huomaan ajatusteni välillä kulkeutuvan kysymyksiin kuten miksi juuri nyt, miten pitkään tämä on osana elämäämme ja onko tämä nyt uusi normaali? Näihin kysymyksiin saan vastauksen vielä jonakin päivänä ja siihen asti elän tätä tämänhetkistä normaalia.

Toivotan kaikille hyvää vointia! Alla olevassa maisemassa ei "koronaähky" iske päälle tai ahdistus valtaa mieltä, ehkä tämä kuva antaa voimia myös teille 😊