Huhtikuu – kuukausi täynnä koulutuksia

Haavanhoidon koulutuskokonaisuudet ovat olleet pitkään tauolla koronan vuoksi eli muun muassa koronan mukanaan tuomien hoitoyksiköiden vierailukieltojen johdosta, mutta tämän kevään aikana olemme päässeet uudelleen vauhtiin koulutusten kanssa. Maaliskuussa käynnistyi kaksi isoa koulutuskokonaisuutta Keski-Suomessa ja näihin liittyen pidämme vielä useita teoriakoulutustilaisuuksia tulevienkin viikkojen aikana. Teemme näiden koulutuskokonaisuuksien aikana koulutuksellista yhteistyötä yrityskumppaniemme kanssa ja kerron näistä yhteistyökuvioista myöhemmin. Hoitotyön ammattilaisten parissa tulemme työskentelemään noin puolen vuoden ajan eli molemmat käynnissä olevat koulutukset päättyvät vasta syksyllä.

Toisen koulutuskokonaisuuden yhtenä osana järjestimme haavakoulutustilaisuuden lääkäreille heiltä itseltään nousseesta toiveesta. Kyseinen koulutustilaisuus sai kiitosta, osallistujat kokivat lääkäreille suunnatun koulutuksen hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Hienoa, että pystymme vastaamaan eri ammattiryhmien koulutustarpeisiin! Odotamme myös innolla pääsevämme jälleen hoitotyön ammattilaisten matkaan mukaan, tämä on ajankohtaista toukokuusta alkaen.

Kerron teille lisää käynnissä olevista koulutuksista ja muista kevään tapahtumista lähiaikoina. Aurinkoista ja mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

OneWound-sovellus osana vaikuttavuusperusteista haavanhoidon koulutusta

Tekoälyä hyödyntävä OneWound-sovellus on käytössä vaikuttavuusperusteisessa haavanhoidon koulutuksessa Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. OneMedin vaikuttavuusperusteinen haavanhoidon koulutusmalli vahvistaa hoitajien osaamista sekä kädentaitoja ja sisältää CE-merkityn sovelluksen. Helppokäyttöinen, älypuhelimella toimiva OneWound-sovellus mahdollistaa haavojen paranemisen seurannan ja tukee esimerkiksi kotikäynnillä olevaa hoitajaa hoitotuotteiden valinnassa haavalähtöisesti. Hoitaja saa myös suoran yhteyden haavanhoidon asiantuntijaan OneWoundin chatin kautta ja voi kysyä vaikkapa yksilöllisiin hoitosuunnitelmiin liittyviä neuvoja. Lisäksi OneWound-sovellusta voidaan käyttää kehitystyön tukena.

Lähes 1000 hoitajaa on koulutettu vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon koulutusmallin mukaisesti eri puolilla Suomea. Vaikeasti paranevat haavat saadaan vaikuttavuusperusteista koulutusmallia hyödyntämällä paranemaan useiden kuukausien sijasta viikoissa. Hoitajat ovat tyytyväisiä työnsä laatuun, hoitotyöhön vapautuu kymmeniä viikkotunteja hoitajien työaikaa ja materiaalikulut vähenevät merkittävästi. Lisätietoja koulutusmallista ja saavutetuista tuloksista löydät täältä. Parhaimmat tulokset saavutetaan liittämällä koulutusmalli osaksi vaikuttavuusperusteista haavanhoidon hankintaa alla kuvatun mukaisesti.

Tästä pääset tutustumaan tarkemmin vaikuttavuusperusteiseen haavanhoidon hankintaan.

Vaikuttavuusperusteisesta haavanhoidosta ja tiimistämme

OneMedin haavanhoidon tiimi täydentyi keväällä Krista Johanssonin aloittaessa haavanhoidon, sidonnan ja kipsauksen tuoteryhmäpäällikkönä. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin toimimme Kristan kanssa tiiviinä työparina, mutta haavanhoidon tiimiin kuuluu muitakin henkilöitä. Tiimin yhteisenä missiona on viedä eteenpäin vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon ilosanomaa. Kokeneet tiimiläiset omaavat vahvan terveydenhuollon koulutustaustan. Yksi OneMedin tavoitteista on auttaa kuntia ja sairaanhoitopiirejä säästämään ja parantamaan hoidon laatua samanaikaisesti. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi OneMed on kehittänyt vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon koulutusmallin. Koulutusmalli sisältää muun muassa tekoälyyn perustuvan OneWound-mobiilisovelluksen, joka tukee hoitajien työtä ja toimii koko hoitoyksikön johtamisen tukena. Sovelluksen avulla yksikön johtajalla on näkymä yksikkönsä haavatilanteeseen lukumäärissä ja tilastoina. Käy lukemassa haavanhoidon koulutusmallista ja tiimistämme täältä.

Väitöskirja: Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaaminen – arviointimittarin kehittäminen ja testaus

Terveystieteiden tohtori Emilia Kielo-Viljamaan väitöskirja – The Wound Care Competence of Graduating Student Nurses – Development and Testing of a Competence Assessment Instrument – tarkastettiin Turun yliopistossa 29.1.2021. Väitöskirja ja väitöstutkimus käsittelevät haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta erittäin merkittävää asiaa. Haastattelin Emiliaa väitöskirjaan liittyen, sillä mielestäni on hienoa, että haavanhoitoon liittyvää tutkimusta tehdään Suomessa enenevässä määrin. Tämänkaltaisten tutkimustulosten myötä on hyvä viedä eteenpäin keskustelua haavanhoidon osaamisen lisäämisestä sekä koulutuksen tärkeydestä.

Kuka olet ja missä työskentelet?

Olen Emilia Kielo-Viljamaa, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori ja opettaja. Työskentelen hoitotyön opettajana Ammattikorkeakoulu Noviassa Turussa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan haavanhoidosta? 

Kiinnostuin haavanhoidosta jo sairaanhoitajaurani alussa työskennellessäni Tyksin silloisen Kirurgian klinikan varahenkilöstössä, jossa kiersin eri kirurgian vuodeosastoilla. Innostuin haavanhoidon käytännönläheisyydestä ja hoitajavetoisesta työskentelystä. Myöhemmin työskentelin Tyksin aikuisten teho-osastolla, jossa kuuluin haavatyöryhmään ja pääsin kehittämään haavanhoitoa teho-osastolla.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen väitöstutkimuksellesi? 

Huomasin käytännön työssä, että monet sairaanhoitajat kokivat haavanhoidon haasteelliseksi ja halusin lähteä tutkimaan aihetta. Huomasin varahenkilönä työskennellessä, että minulta kysyttiin usein neuvoa haavojen hoitoon sellaisilla osastoilla, joissa ei ollut paljoa kroonisia haavoja sairastavia potilaita, esim. neurokirurgialla. Itse olin hoitanut kroonisia haavoja sairastavia paljon esimerkiksi verisuonikirurgian osastolla ja sitä kautta oppinut erityisesti kroonisten haavojen hoidosta. 

Onko Suomessa tehty aikaisemmin samankaltaista tutkimusta?

Suomessa aihetta on tutkittu hyvin vähän. Kansainvälisestikin tutkimusta on melko vähän. Hoitajien osaamista painehaavojen hoidosta ja ennaltaehkäisystä on tutkittu paljon, muttei kovinkaan paljon haavanhoidon osaamista yleisesti. 

Mitkä ovat mielestäsi väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset? 

Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamisessa oli puutteita, mutta opiskelijoilla oli kuitenkin positiivinen asenne haavojen hoitoa kohtaan ja he olisivat toivoneet lisää haavanhoidon opetusta opintojensa aikana. Tutkimuksessani tunnistettiin myös keskeiset kroonisten haavojen hoidon osaamisalueet, jotka osoittivat, että haavojen hoito vaatii monipuolista osaamista ja on paljon muutakin kuin vain haavasidosten vaihtoa. Lisäksi kehitin kroonisten haavojen hoidon osaamista arvioivan mittarin, jonka avulla voidaan mitata sekä käytännön osaamista että teoriaosaamista. Mittari osoittautui potentiaaliseksi työkaluksi osaamisen arviointiin. Erityisesti haavanhoidon käytännön osaamista voitaisiin mitata enemmän. Haavanhoidon opetusta tulisi olla enemmän ammattikorkeakouluissa ja opetuksessa tulisi hyödyntää monipuolisia opetusmenetelmiä, esimerkiksi simulaatio-oppimista. 

Onko sinulla jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen? 

Jatkosuunnitelmana on kehittää haavanhoidon koulutusta. Tällä hetkellä tutkin esimerkiksi akuuttien haavojen hoidon osaamisalueita sekä kehitän yhtenäisiä oppimistavoitteita ja sisältöjä haavanhoidon koulutukseen. Jatkossa olisi tarkoitus myös kehittää osaamismittariani edelleen.

Suuret kiitokset Emilialle haastattelusta!

Emilian väitöskirja löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8330-8

Virtuaaliset Valtakunnalliset Haavapäivät 2021

Perinteisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alussa järjestettävät Valtakunnalliset Haavapäivät pidettiin tänä vuonna 4.-5.2 virtuaalitapahtumana koronatilanteen vuoksi. Osallistujakunta koostui runsaasta 600 henkilöstä. Haavapäivien torstain pääsessiossa kuultiin luentoja muun muassa tekoälyn hyödyntämisestä, videokonsultaatioista, valokuvaustekniikoista sekä etätyöskentelyyn liittyvistä seikoista, kuten vuorovaikutuksesta ja potilasturvallisuudesta. Torstaina järjestettiin myös rinnakkaissessio, jonka teemana oli Haavanhoidon perusteet. Perjantai kului Käypä Hoito -suositusten maailmassa. Verkostoituminenkin oli luentojen ohessa mahdollista. Luentojen aikana käytiin vilkasta keskustelua ja kysymyksiä esitettiin paljon. Luennot olivat katsottavissa 14.2.2021 asti, joten tämä mahdollisti torstain molempien sessioiden luentojen seuraamisen. Haavapäiviltä tuttu näyttely toteutettiin virtuaalisena ja näyttelyyn tutustuminen oli huomioitu hyvin ohjelman aikataulutuksessa. Virtuaalinäyttelyä olisi varmasti mahdollista kehittää entisestään teknologian taipuessa moneen. Jäädään siis odottamaan mitä kaikkea vuoden 2022 Valtakunnallisilla Haavapäivillä on tarjolla!

Väitöskirja: Terveysongelmana laskimohaava – Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen täydennyskoulutuksen avulla

Terveystieteiden tohtori Minna Ylösen väitöskirja – DEVELOPMENT OF CONTINUING EDUCATION TO SUPPORT EVIDENCE BASED NURSING CARE OF PATIENTS WITH VENOUS LEG ULCERS – tarkastettiin Turun yliopistossa 18.9.2020. Väitöskirja ja väitöstutkimuksen tulokset ovat merkittäviä haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Mielestäni on hienoa, että Suomessa on asiasta kiinnostuneita henkilöitä ja tämänkaltaista tutkimusta halutaan tehdä. Tästä syystä halusin haastatella Minnaa väitöskirjaan liittyen.

Kuka olet ja missä työskentelet?
Minna Ylönen, ylihoitaja. Työskentelen Turun kaupungilla hyvinvointitoimialan hallinnossa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan haavanhoidosta?
Olen jo pitkään työskennellyt haavanhoidon kehittämiseen liittyvien asioiden parissa, tarkastelen omassa työssäni asiaa lähinnä osaamisen kehittämisen ja saadun tiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Haavanhoidon kehittäminen on hyvinvointitoimialla oleellinen osa asiakas-/potilasturvallisuuden kehittämistä ja toimintaa linjaa sitä varten asetettu linjajohdosta koostuva toimikunta, jonka yhtenä tärkeänä jäsenenä toimii myös auktorisoitu haavahoitaja. Itse toimin tämän toimikunnan sihteerinä ja kokoan kokouksiin käsiteltäväksi toimikunnan tehtävien mukaisesti mm. Braden -painehaavan riskienarvioinnin yhteenvetoja koko toimialan näkökulmasta sekä haavanhoitoon liittyvät vaaratapahtumailmoitukset. Haavanhoidosta saadun tiedon perusteella toimikunnassa keskustellaan tarvittavista toimenpiteistä, esimerkkeinä koulutukset ja ohjeet. Oleellinen osa toimikunnan työtä on analysoida hyvinvointitoimialan vuosittaisten haavakartoitusten tulosten perusteella tarvittavaan koulutukseen liittyviä seikkoja.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen väitöstutkimuksellesi?
Olen jo pitkään työskennellyt osaamisen kehittämisen ja täydennyskoulutusten parissa ja pohtinut, että miten koulutuksessa saatujen tietojen ja taitojen siirtymistä käytäntöön arvioidaan. Täydennyskoulutuksen vaikuttavuudesta löytyy paljonkin tutkimusta ja sen on todettu parantavan sekä tietoja että taitoja, mutta vaikutuksen kesto näyttää olevan aika lyhyt.

Tutkimuksessani täydennyskoulutusmateriaalina käytettiin internetistä löytyvää näyttöön perustuvaa materiaalia, mikä on muutenkin hoitohenkilökunnan käytettävissä, eli hoitajia osaltaan myös opetettiin käyttämään sitä päivittäisessä haavanhoidon päätöksenteossa.

Kotihoito valikoitui tutkimusympäristöksi, koska ikääntyneiden hoidon painopiste on yhä enemmän siirtymässä sinne. Lisäksi kotihoito hoitoympäristönä kiinnostaa, koska hoitaja toimii yksin asiakkaan kotona ja osaamisen tulisi olla hyvällä tasolla. Kotihoidossa kun ei ole samalla lailla mahdollisuuksia konsultoida kollegoita, kuin esim. sairaalan osastolla. Lisäksi täydennyskoulutukseen liittyvä aiempi tutkimus on pääasiassa toteutettu laitos- tai sairaalaympäristöissä. Laskimohaavan hoito valikoitui haavanhoidon osaamisalueeksi, koska laskimohaavat ovat yleisiä juuri ikääntyneillä.

Onko Suomessa tehty aikaisemmin samankaltaista tutkimusta?
Täydennyskoulutukseen liittyvää tutkimusta löytyy Suomestakin, mutta ihan vastaavaa ei ole tullut vastaani Suomesta eikä kyllä kansainvälisestikään.

Mitkä ovat mielestäsi väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset?
Internet -perustaisella täydennyskoulutuksella on mahdollista parantaa hoitohenkilökunnan tietoa, mutta tiedon paraneminen näyttää olevan lyhytaikaista. Tutkimuksessani tietotaso laski jo kuukausi koulutuksen jälkeen.

Tutkimuksessani tutkittiin täydennyskoulutuksen vaikutusta hoitajien itsearvioituun ja todelliseen näyttöön perustuvaan tietoon ja näiden välistä yhtenevyyttä. Mielenkiintoista oli se, että hoitajat arvioivat itse tietonsa paremmiksi kuin ne tietomittarin tulosten perusteella olivat. Itsearvioidun tiedon ja todellisen näyttöön perustuvan tiedon yhtenevyys kuitenkin parani täydennyskoulutuksen avulla.

Lisäksi tutkimuksessani arvioitiin hoitajien asenteita laskimohaavan hoitoa kohtaan; täydennyskoulutuksella ei ollut vaikutusta niihin, mutta asenteet olivatkin positiivisia jo alun alkaenkin.

Tutkimuksessani arvioitiin myös hoitajien taitoja haavanhoitotilanteita havainnoiden, mutta valitettavasti havainnointeja ei saatu tarpeeksi, jotta näistä olisi voinut tehdä päätelmiä koulutuksen vaikutuksista suuntaan tai toiseen.

Onko sinulla jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen?
Aion jatkaa tutkimusta kotihoidon hoitoympäristössä keskittyen lähinnä näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnin näkökulmaan.

Suuret kiitokset Minnalle haastattelusta! Jään innolla odottamaan jatkotutkimuksen tuloksia 😊

Löydätte Minnan väitöskirjan osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8161-8

EWMA 2020 Virtual Conference

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut oli tämän vuoden EWMA -konferenssi virtuaalinen. Kerron tässä kirjoituksessa lyhyesti omat kokemukseni ja havaintoni kyseisestä konferenssista.

Vuoden 2020 EWMA -konferenssi pidettiin 18.-19.11 poikkeusolojen vuoksi uuden formaatin mukaisesti. EWMA-virtuaalikonferenssiin osallistui yli 9 700 henkilöä 113:sta maasta. Konferenssiesityksiä oli 471 ja näiden lisäksi ohjelmaan sisältyi tuttuun tapaan e-postereita sekä yrityksistä koostunut näyttely. Lisäksi konferenssiohjelmaan oli jälleen varattu aikaa yrityssymposiumeille.

Kokemuksena EWMAn näyttely ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Yritysten ”ständit” muodostuivat virtuaalikonferenssialustalla olleista yritysten logoista ja niitä klikkaamalla pääsi tutustumaan kunkin yrityksen esillä olleisiin materiaaleihin. Esillä olleista materiaaleista osa liittyi tuotteisiin ja osa yritysten toimintaan. Jos vertaan näyttelyä vaikkapa Sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivien näyttelyyn, niin EWMAn näyttelyssä olisi ollut paljon kehittämispotentiaalia. Toki näyttelyssä oli hyviäkin oivalluksia: esimerkiksi, että pystyit halutessasi varaamaan keskusteluajan yrityksen edustajan kanssa ja useammalla yrityksellä oli yrityssymposium-esitykset kävijöiden katsottavissa. Lisäksi "ständeiltä" keräämiään esitteitä ei tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää ja runnoa kotimatkaa varten matkalaukkuun vaan ne pystyi tallentamaan suoraan tietokoneelle. Muiden virtuaalikonferenssin järjestelyiden ollessa hyvin suunniteltuja oli näyttelyä läpikäydessä kuitenkin hieman alavireinen tunnelma ja rehellisesti sanottuna näyttely jäi mielestäni muiden järjestelyiden jalkoihin.

Konferenssin luennot olivat aihepiireiltään hyvin koostettu yhteen. Valitsemisen vaikeus ja sen myötä pienoinen paniikki iski päälle, kun kävin läpi luentoaikataulua: useampi mielenkiintoinen luentokokonaisuus järjestettiin jälleen samanaikaisesti. No eihän siinä muu auttanut kuin tehdä valinnat ja toivoa, että luentotiivistelmistä saisi jonkinlaisen käsityksen niistä aiheista, joita ei pysty seuraamaan. Konferenssin alkaessa tuli mukava yllätys, ainakin omasta mielestäni, osallistujan näkökulmasta: EWMA oli keksinyt hienon kädenojennuksen ja kaikki esitykset ovat katsottavissa virtuaalikonferenssialustalla tämän vuoden loppuun asti. Luentojen taso oli taattua EWMA-laatua eli luennoitsijat olivat asiantuntevia ja esitykset selkeitä.

Yksi itselleni merkityksellisimmistä asioista konferensseissa on ollut verkostoituminen muiden konferenssiin osallistujien kanssa. Tänä vuonna kaikki sosiaalinen kanssakäyminen konferenssin aikana jäi chattailun tasolle, mutta tämä ei loppujen lopuksi tuntunutkaan niin katastrofaaliselta kuin olin kuvitellut. Kaksi päivää tietokoneruudun ääressä intensiivisesti seuraten koettelivat etenkin istumalihaksia ja myös silmiä, mutta EWMA 2020 virtuaalikonferenssi oli kokemisen arvoinen sekä kaikkiaan antoisa.

#DFCONline -virtuaalikonferenssi

Virtuaalitapahtumiin liittyvään kirjoitukseeni tulee tässä täydennystä kertoessani osallistumiskokemuksestani ihka ensimmäiseen virtuaalikonferenssiin. Osallistuin lokakuun alkupuolella #DFCONline -konferenssiin (Diabetic Foot Conference), joka kokosi yhteen tuhansia ammattilaisia eri puolilta maailmaa. Alkuperäiseltä nimeltään oleva DFCon -konferenssi järjestetään vuosittain Yhdysvalloissa. Konferenssin teemana on diabeettinen jalka ja jalkahaavan hoito. Tänä vuonna konferenssi jouduttiin pitämään virtuaalisena ja kantoi tämän vuoksi nimeä #DFCONline. DFCon -konferenssin järjestäjät olivat tietysti pettyneitä ettei konferenssia ollut mahdollista järjestää livenä. Tosin etäyhteyksien avulla toteutettuun konferenssiin pystyi osallistumaan aidosti kansainvälinen kuulijakunta, sillä matkustaminen ulkomaille ei ollut tarpeellista eikä osallistumiskustannuksetkaan olleet tästä johtuen päätähuimaavat. Olin osallistujana tässä konferenssissa ensimmäistä kertaa, joten en tiennyt yhtään minkälaisesta tapahtumasta on kyse. Ja täytyy sanoa ettei itselläni ollut mitään ennakko-odotuksia luentojen sisällön tai järjestelyjen suhteen.

Kokemuksena #DFCONline -virtuaalikonferenssi oli varsin miellyttävä. Toteutustapa oli erittäin toimiva näin toisella aikavyöhykkeellä asuvan osallistujan näkökulmasta ja luennot sisällöltään laadukkaita sekä hyvin toteutettuja. Luennoitsijat olivat pääasiassa lääkäreitä, mutta tämä ei vaikuttanut häiritsevästi luentojen asiasisältöön. Konferenssin rakenne oli selkeä ja aikataulu piti kutinsa (myös hieno asia keskellä yötä valvovan kannalta). Tauot luentosessioiden välillä olivat sopivan pituisia ja höystetty musiikilla eli aika kului kuin siivillä. Konferenssissa oli tietysti myös yrityssymposiumeja ja nämä olivat, luentojen tapaan, osallistujan näkövinkkelistä ”ennalta päätetty” eli samanaikaisesti ei ollut käynnissä useampaa symposiumia eikä luentoa. En siis pysty sanomaan tämän kokemuksen perusteella tulisiko virtuaalikonferenssiin osallistuessa samanlaista valinnanvaikeutta kuin livenä toteutettavissa konferensseissa olen kokenut.

Koulutuksen teemana diabeettinen jalka ja jalkahaavan hoito on tärkeä ja myös monitahoinen. On hienoa huomata, että tästä maailman väestöstä suurta osaa koskettavasta ja elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavasta asiasta järjestetään vuosittain laajalle kuulijakunnalle suunnattu konferenssi.

Tähän kokemukseen pohjautuen odotan innolla tulevia kokemuksia virtuaalikonferensseista 😊

STOP Painehaavoille -päivä

 

Tänään on jo yhdeksäs maailmanlaajuinen STOP Painehaavoille -päivä, jota vietetään vuosittain marraskuun kolmantena torstaina. Päivän tarkoituksena on herättää laajempaa huomiota painehaavojen esiintyvyydestä ja ehkäisyn tärkeydestä sekä tukea näyttöön perustuvaa painehaavojen ehkäisyä ja hoitoa. Suomessa, kuten ympäri maailmaa, järjestetään etenkin tänään painehaava-teeman mukaisia tapahtumia sekä koulutuksia.

Itse vietän päivää EWMA 2020 virtuaalikonferenssissa ja painehaavat ovat tietysti mukana konferenssiohjelmassa. Haavanhoidon parissa työskentelevät tietävät painehaavojen ehkäisyn olevan paljon halvempaa kuin jo syntyneiden painehaavojen hoitamisen, mutta toivoisin asiasta heräävän vilkkaampaa keskustelua ja myös käytännön toimia. Median roolia tämänkaltaisen koko kansakuntaa koskettavan asian esille tuomisessa ei voi vähätellä, mutta valitettavasti tämä aihe on ollut viime vuosien aikana esillä pääasiassa vain ammattijulkaisuissa. Etenkin kaiken koronaan liittyvän uutisoinnin yhteydessä painevaurioista ja -haavoista kertominen olisi mielestäni enemmän kuin toivottavaa, sillä joku koronan vuoksi sairaalahoidossa oleva henkilö saattaa erittäin todennäköisesti saada painevaurion tai jopa painehaavan. Onneksi painehaava-tietoisuutta jaetaan muun muassa haavanhoidon asiantuntijoiden sekä haavanhoitotuotteiden parissa toimivien yritysten toimesta. Ja toivottavasti etenkin päättävät, rahakirstujen päällä istuvat, tahot ymmärtäisivät painehaavojen ehkäisyn ja hoidon tärkeyden, inhimillisestä kärsimyksestä sekä kustannusvaikutuksista puhumattakaan.

Kuinka hienoa olisikaan, jos kaikki haavanhoidon alalla toimivat toisivat esille niin painehaavojen kuin muidenkin haavojen hoitamiseen liittyviä seikkoja sekä herättäisivät laajempaa ja pidempikestoista keskustelua tästä tärkeästä aiheesta. Vai onko tämä mahdollista vain haavemaailmassa? Muutama askel oikeaan suuntaan on jo otettu ja painehaava-teemaa tuodaan ainakin tänään kansalaisten tietoisuuteen, tästä esimerkkinä Turussa Kirjastosillan teemavalaistus. Myös OneMed sekä ainakin Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) ovat mukana viettämässä STOP Painehaavoille -päivää. Hypähdän nyt täältä blogin syövereistä takaisin päivän teeman mukaisille luennoille. Paineetonta loppupäivää kaikille!

Virtuaalitapahtumista

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka oma työni on muuttunut ja mainitsin erilaisten etätyökalujen tulleen kiinteäksi osaksi työarkeani esimerkiksi koulutusten toteuttamisessa. Jatkan tästä aiheesta erilaisten kokemusten karttumisen myötä eli kerron esimerkiksi minkälaisia ajatuksia virtuaalitapahtumaan osallistumisesta herää.

Kuten me kaikki tiedämme monet verkostoitumis- ja koulutustilaisuudet on jouduttu tältä vuodelta perumaan tai niiden ajankohta on siirretty ensi vuodelle. Näiden perinteiseen tapaan toteutettavien livetilaisuuksien rinnalle on onneksi tullut virtuaaliset tapahtumat ja tässä syksyn aikana virtuaalisten koulutustilaisuuksien määrä on jatkanut kasvuaan. Tämä on todella tärkeää, sillä nykytilanteessakin jokaisen tulisi pystyä huolehtimaan oman osaamisensa ylläpitämisestä ja myös kehittämisestä. Jo aiemmin mainitsin tämän vuoden EWMA-konferenssin olevan virtuaalinen, mutta monia niin kotimaisia kuin kansainvälisiä koulutuksia on toteutettu ja tullaan toteuttamaan erilaisia etätapahtumatyökaluja hyödyntäen. Virtuaalitapahtumien maailmaan hypätessäni mietin miten järjestäjät pystyvät saamaan aikaan sen saman vuorovaikutuksen kuin perinteisessä tapahtumassa? Ja kuinka on varmistettu osallistujien jaksaminen esimerkiksi työpäivän kestoisessa tapahtumassa, sillä jokainen on varmasti kokenut kuinka puuduttavaa voi olla istua tietokoneruudun tai mobiililaitteen ääressä tuppisuuna useamman tunnin ajan. Tiedossa on myös ettei yhden käsiteltävän asian seuraaminen keskittyneesti ole mahdollista edes kokonaista tuntia eli onko tämä huomioitu tapahtuman toteutuksen suunnittelussa? Monia muitakin kysymyksiä on, tekniikan toimivuudesta eri aikavyöhykkeellä toteutettavaan tapahtumaan, mutta en listaa tähän niitä kaikkia.

Nopean selailun perusteella voi sanoa virtuaalitapahtumien toteutuksen vaihtelevan webinaareista verkkoluentoihin ja osa sisältää myös virtuaalinäyttelyn. Kotimaisia virtuaalitapahtumia ovat jo järjestäneet, muutamia mainitakseni, mm. FCG, Sairaanhoitajaliitto sekä Suomen Haavanhoitoyhdistys. Kävin tutustumassa Sosiaali- ja terveydenhuollon Atk-päivien virtuaalimessujen sisältöön ja täytyy myöntää näyttelyssä kiertelyn olleen miellyttävä kokemus: ei tietoakaan ruuhkasta näyttelytilassa, ei näyttelyille tyypillistä melua ympärillä eli ei tarvinnut pinnistellä kuullakseen mitä eri ständeillä kerrottiin ja liikkua sai juuri niin kuin halusi ilman väkijoukossa puikkelehtimista. Tästä kokemuksesta innostuneena toivon kaikkien tulevien virtuaalitapahtumien näyttelyiden olevan vähintään yhtä kävijäystävällisiä.

Jo useampi virtuaalitapahtuma on löytänyt tiensä kalenteriini, osa on muutaman tunnin pituisia webinaareja ja osa työpäivän kestoisia koulutustapahtumia. Tulen kirjoittamaan muutamasta haavanhoitoon liittyvästä tapahtumasta lyhyen yhteenvedon, joten kannattaa pysyä kanavalla!

Hyvää alkanutta vuosikymmentä

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja pitänyt tämän haavahoitajan kiireisenä. Tammikuun lopussa osallistuimme Valtakunnallisten Haavapäivien näyttelyyn. Kysyimme ständillämme osallistujilta kuinka he leikkaisivat tai ovat leikanneet haavanhoidon kustannuksia. Aihe herätti vilkasta keskustelua ja saimme monia mielenkiintoisia sekä toteuttamiskelpoisia vastauksia. Useassa vastauksessa nousi esiin koulutus ja haavanhoitotuotteiden oikea käyttö. Keskusteluissa moni mainitsi koulutuksen myötä saavutettavan kustannussäästöjä pitkällä aikavälillä ja mehän tiedämme tämän olevan aivan totta. Pitkäkestoinen ja kaikille hoitoyksikön hoitotyöntekijöille yhteinen koulutus mm. edistää osaamisen vahvistamista ja yhteisen koulutuksen avulla on helpompi saada aikaan esim. pysyviä muutoksia hoitokäytännöissä. Tästä meille OneMediläisille on kertynyt kokemusta Suomessa ja Ruotsissa toteuttamiemme haavanhoidon koulutuskokonaisuuksien myötä.

Suomessa OneMed Oy:n johdolla toteutetuissa haavanhoidon koulutuskokonaisuuksissa on ollut mukana hieman alle 900 hoitotyöntekijää erilaisista perusterveydenhuollon hoitoyksiköistä mukaan lukien niin kotihoidon kuin vammaispalvelut. Ruotsissa vastaava luku on 6500. Koulutuskokonaisuuden aikana koulutetun hoitotyöntekijöiden määrän suhteen meillä on vielä kirittävää, mutta pitää huomioida Ruotsissa koulutuskokonaisuuden olleen käytössä neljä vuotta pidempään kuin Suomessa. Saavutetuissa tuloksissa olemme suurin piirtein samalla tasolla ja tämä kertoo mielestämme hyvin koulutuskokonaisuuden vaikuttavuudesta. Kaikista Suomen haavanhoito-ohjelmissa mukana olleista haavoista on ohjelman aikana parantunut 55% ja keskimääräinen paranemisaika on ollut 6 viikkoa. Suurin osa haavoista, jotka eivät ole parantuneet ohjelman aikana, ovat parantuneet ohjelman päättymistä seuranneiden muutaman kuukauden kuluessa. Ruotsissa toteutetuissa ohjelmissa n. 45% mukana olleista haavoista on parantunut ohjelman aikana ja haavojen paranemisaika on ollut n. 14 viikkoa. Kokonaissäästöjä on Suomessa toteutetuissa ohjelmissa saavutettu vuositasolla keskimäärin 81% ja haavanhoitotuotteiden osalta keskimääräiset vuositason kustannussäästöt ovat olleet 80%. Suomen haavanhoito-ohjelmien aikana on pystytty vapauttamaan työaikaa haavanhoidosta muuhun toimintaan jopa 49 tuntia viikossa.

Organisaatiot, joissa haavanhoidon koulutuskokonaisuus on toteutettu, ovat olleet tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin sekä organisaatioiden yksilöllisistä tarpeista lähtevään koulutukseen. Kaikille koulutuskokonaisuuteen osallistuville hoitoyksiköille yhteinen koulutus on ollut hoitotyöntekijöiden antaman palautteen mukaan tärkeää ja tukenut yhdessä sovittujen hoitokäytäntöjen käyttöönottoa tai niiden vahvistamista. Monessa kommentissa on lisäksi noussut esiin haavapotilaiden/-asiakkaiden elämänlaatu ja heidän saamansa hyödyt. Esimerkiksi mahdollinen haavaeritteen haju saattaa johtaa henkilön eristäytymiseen, mutta oikeilla haavahoitotuotevalinnoilla hajua voidaan vähentää tai poistaa kokonaan ja henkilön sosiaaliset suhteet eivät jää taka-alalle. Toinen asia, joka mainitaan monesti on hoitotuotteiden kustannukset ja niihin vaikuttaminen. Etenkin ne hoitotyöntekijät, joiden asiakkaat/potilaat joutuvat ostamaan tuotteet itse, huomaavat usein tässä tapahtuvan muutoksen. Koulutuskokonaisuuden aikana pyritään jättämään pois "haavasidoshampurilaisten" käyttö aina kun se on mahdollista ja opettelemaan less is more -tyylinen ajattelumalli eli käytetään vain tarpeellinen määrä erityyppisiä haavasidoksia haavan ominaisuudet huomioiden ja yritetään valita etenkin runsaasti erittäville haavoille haavaeritettä mahdollisimman tehokkaasti hallitsevia sidoksia. Hoitotyöntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa tämä oppi on kiteytetty hienosti: aikaisemmin käytimme yhden haavan hoidossa jopa neljää eri haavasidosta eikä haavan paraneminen edennyt ja nyt olemme käyttäneet yhtä tai kahta eri haavasidosta haavan paranemisen edetessä ongelmitta eivätkä hoitotuotekustannuksetkaan ole karanneet pilviin. Tämänkaltaisen palautteen saaminen vahvistaa näkemystämme pitkäkestoisen haavanhoitokoulutuksen hyödyistä ja jatkamme ahertamista, jotta muun muassa koulutuksista ja hoitotarvikebudjeteista vastaavat tahot saisivat kuulla ja nähdä tämän ilosanoman.

EWMA 2019

Tämän vuoden EWMA-konferenssi järjestettiin Göteborgissa 5.-7. kesäkuuta. Konferenssiin osallistui yhteensä reilut 3600 henkilöä eri puolilta maailmaa. Eniten osallistujia oli Ruotsista (yli 900 henkilöä). Konferenssissa oli tänäkin vuonna kattava tarjonta niin esitysten kuin näyttelyn suhteen. Erilaisia esityksiä oli yli 850 ja osallistujat löysivät mielenkiinnon kohteensa luennoista, yritysten järjestämistä symposiumeista, posteriesityksistä ja workshopeista.

Konferenssissa oli monia ruotsinkielisiä esityksiä ja nämä keräsivät odotetusti suuret kuulijakunnat. Tekoäly ja sen hyödyntäminen haavanhoidossa nousi esille selkeänä teemana ja kyseistä aihetta käsiteltiin näyttelyssä usean yrityksen toimesta sekä monessa esityksessä.

Kansainvälistä koulutusta

European Wound Management Association (EWMA) järjestää ensi viikolla 5.-7.6 vuosittaisen haavanhoitoon liittyvän konferenssin Göteborgissa. OneMed on mukana konferenssissa sekä ständillä että yrityssymposiumin pitäjänä. OneMed löytyy näyttelystä ständiltä B09:01. OneMedin yrityssymposium on torstaina 6.6 klo 16:00-17:00 tilassa G1. Symposiumin aihe on: Local treatment and AI is the key to reduce usage of antibiotics. Erittäin mielenkiintoinen symposium tiedossa, joten tulkaa kaikki kuuntelemaan!

Käy tutustumassa EWMA-konferenssiin ja ohjelmaan. Toivottavasti tapaamme ensi viikolla!

Valtakunnalliset Haavapäivät 2019

Tammi-helmikuun vaihteessa osallistuin Helsingissä järjestetyille ValtakunnallisilleHaavapäiville. Koulutuspäivien teemana oli tänä vuonna "Akuutit haavat - Apua ajoissa". Näytteilleasettajia eli erilaisten haavanhoitoon liittyvien tuotteiden edustajayrityksiä sekä haavanhoitoon liittyviä yhdistyksiä oli paikalla runsaasti. Luentoja oli torstain ja perjantain pääsessioissa yhteensä 17 ja perjantaina olleessa rinnakkaissessiossa 8. Luentojen välissä oli aikaa osallistujien Viestiseinän kautta esittämille kysymyksille ja luennoitsijat saivatkin vastailla useisiin kysymyksiin. Osa luentojen aihealueista oli itselleni erittäin tuttuja, mutta sain muutamista luennnoista uusiakin näkökulmia ja ajatuksia.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli toimittanut koulutuspäiville videotervehdyksen, jossa hän kertoi ajatuksiaan haavanhoidosta Suomessa ja Euroopassa. Sirpa Pietikäinen kertoi noin 40 miljoonan eurooppalaisen kärsivän jonkinlaisesta haavasta tai haavaumasta, Suomessa luku on noin 80 000 ihmistä vuosittain. Kustannukset ovat erittäin mittavat. Suomessa arviolta 2-4 prosenttia kokonaiskustannuksista ja Euroopassa suurinpiirtein samaa tasoa eli euroina 40 miljardia vuosittain. Tämän videotervehdyksen voisi mielestäni toimittaa jokaiselle haavanhoitoon tavalla tai toisella liittyvälle päättäjälle keskustelun avaajaksi. Olen Sirpa Pietikäisen kanssa samaa mieltä siitä, että haavanhoidon käytäntöjä ja käytänteitä muuttamalla voimme säästää julkisia varoja ja lisätä potilaiden hyvinvointia. Päättävät tahot pitäisi saada ymmärtämään tämän olevan mahdollista vain kokonaisvaltaisen ohjelman myötä, joka sisältää mm. haavojen ennaltaehkäisyn, moniammatillisen tiimin työskentelyn ja haavanhoitoon liittyvän osaamisen levittämisen kaikille terveydenhuollon tasoille.

Haavat ja niiden hoito olivat siis pääasiassa agendalla, mutta päivien aikana oli aikaa myös verkostoitumiselle samalla alalla toimivien henkilöiden kanssa. Tapasinkin kyseisten kahden päivän aikana monia tuttuja ja paljon tuntemattomia haavojen parissa työskenteleviä ihmisiä. Lopuksi tunnelmia koulutuspäiviltä kuvien muodossa 😊

        

                      

Virtaa riittää 😊

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja kuluneet viikot ovat pitäneet sisällään monia koulutuksia sekä opettavaisia kohtaamisia. Työ pitää allekirjoittaneen kiireisenä tulevienkin viikkojen aikana, mutta ensi viikko on hieman muista poikkeava. Olen tänäkin vuonna mukana Suomen mittakaavassa suuressa koulutustapahtumassa eli Helsingissä järjestettävillä Valtakunnallisilla Haavapäivillä. Löydät minut kollegoideni kera sekä torstaina että perjantaina OneMed Oy:n ständiltä 4d-e, joka sijaitsee Messukeskus Siiven perällä olevassa roll-up -tilassa. Tule rohkeasti moikkaamaan meitä, jos osallistut kyseiseen tapahtumaan!

EWMA 2018

Euroopan haavanhoitoyhdistysten kattojärjestö EWMA (European Wound Management Association) järjesti vuosittaisen konferenssin 9.-11.5.2018 Krakovassa.

Osallistujia oli tuttuun tapaan ympäri maailmaa yhteensä yli 3000 henkilöä. Konferenssiin osallistui useita suomalaisia haavanhoidosta kiinnostuneita henkilöitä. Erilaisia esityksiä oli kolmen päivän aikana reilut 940 eli tarjonta oli jälleen kerran kattava. Itselleni kattavasta ohjelmatarjonnasta muodostui pieni ongelma, sillä useampi mielenkiintoinen esitys olisi ollut samanaikaisesti. Valintoja piti siis tehdä ja olen tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin, vaikka osa kiinnostavista esityksistä jäikin väliin. Yritysten järjestämät symposiumit sekä luennot keräsivät pääsääntöisesti suuret kuulijakunnat ja jokainen löysi ohjelmasta varmasti jotakin itseään kiinnostavaa. Konferenssin yhteydessä olleessa näyttelyssä oli mukava piipahtaa luentojen sekä symposiumien välissä kahvikupposella ja jaloittelemassa. Näytteilleasettajia oli yli 140 kahteen eri halliin sijoitettuina, joten näyttelyyn tutustumiseen kului aikaa tovi.

Tänäkin vuonna osallistujia hemmoteltiin näytteilleasettajien toimesta erilaisilla herkuilla, alla kuva eräästä maukkaasta leivoksesta.

Pääsiäinen on jo ovella

Otsikkoa kirjoittaessani havahduin siihen tosiasiaan, että pääsiäinen on päässyt yllättämään! Alkukevät on mennyt työn tohinassa, joten nyt on hyvä hidastaa hetkeksi ja reflektoida mennyttä talvea. Jatkan tässä päivityksessä toteutettujen haavanhoito-ohjelmien tulosten julkistamisia.

Vuoden 2017 puolella käynnistynyt kolmas haavanhoito-ohjelma toteutettiin Pohjois-Suomessa sijaitsevan kaupungin kotihoidossa. Haavanhoito-ohjelmaan osallistui 26 henkilöä ja heidän keski-ikänsä oli 78,7 vuotta. Henkilöillä oli yhteensä 44 haavaa. Suurimmalla osalla ohjelmassa mukana olleista henkilöistä haava oli ollut muutamasta kuukaudesta vuoteen. Muutaman henkilön kohdalla haava oli kuulunut heidän elämäänsä useammasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen ja eräällä henkilöllä on ollut haavoja yli 50 vuoden ajan. Haavojen keskimääräinen esiintyvyysaika oli 139 viikkoa (vajaat 3 vuotta). Ohjelmassa mukana olleilla henkilöillä oli erilaisia haavoja, kuten laskimoperäisiä ja sekamuotoisia alaraajahaavoja, diabeetikon jalkahaavoja sekä painehaavoja. Ennen ohjelman aloitusta hoitajilla kului työaikaa haavanhoitoihin 56,9 tuntia viikossa ja ohjelman aloituksen jälkeen n. 32 tuntia viikossa. Ohjelman aikana parantuneiden haavojen keskimääräinen paranemisaika oli 6 viikkoa. Kokonaiskustannuksissa saavutettiin ohjelman aikana lähes 78 000 euron säästöt ennen ohjelmaa vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Haavanhoito-ohjelmassa mukana olleet hoitajat kokivat ohjelman hyödylliseksi ja kattavaksi sekä saaneensa enemmän rohkeutta käytännön työhön.

Alla olevien kuvien myötä toivotan kaikille hyvää ja aurinkoista pääsiäistä!

 

Valtakunnalliset Haavapäivät Vol. 2

Viime viikolla järjestettyjen Valtakunnallisten Haavapäivien toiseen päivään osallistui reilut 700 henkilöä. Perjantaina 2.2.2018 oli rinnakkaissessio lääkäreille ja muille aiheesta kiinnostuneille, joten päivien yhteydessä pidetyssä ammatillisessa näyttelyssä riitti uusiakin kävijöitä. Näyttelyssä oli esillä haavanhoidossa käytettäviä tuotteita, laitteita sekä teknologiaa. Haavanhoito-ohjelma herätti monessa kävijässä suurta kiinnostusta. Itse en ehtinyt kuuntelemaan päivien aikana kuin muutaman luennon, mutta osallistujat kommentoivat keskustelujen lomassa luentojen olleen pääosin mielenkiintoisia. 

Valtakunnalliset Haavapäivät Vol. 1

Eilen oli hieman normaalista poikkeava työpäivä, olin nimittäin Helsingissä Valtakunnallisilla Haavapäivillä. Haavapäivät järjestetään vuosittain ja tänä vuonna areenana toimii Finlandia-talo. Tässä eilisen koulutuspäivän kuulumisia kuvien muodossa. Osallistujia oli runsaslukuisesti ja vilinää siis riitti lumituiskusta huolimatta. Kaiken tohinan keskellä oli mukava turista hetki tuttujen kanssa ja tavata uusia haavanhoidosta kiinnostuneita henkilöitä. Toivottavasti tänään on yhtä vilkas päivä!

Työ kantaa hedelmää

Työni sisältää paljon kouluttamista, ohjaamista ja tukemista. Olen viime vuoden aikana tavannut satoja hoitotyöntekijöitä ja käynyt heidän kanssaan puolin ja toisin opettavaisia keskusteluja kouluttajan roolissa. Olen saanut olla mukana erilaisissa haavanhoitotilanteissa ja nähnyt käytännössä kuinka haavahoitoon liittyvä osaaminen vahvistuu. Itselleni ei ole uutinen, että toisen ohjauksessa itse tekemällä oppii hyvin, mutta olemme erilaisia ja jotkut meistä oppii parhaiten toista seuraamalla. Kannustan hoitotyöntekijöitä tarttumaan toimeen rohkeasti ja tekemään mahdollisimman paljon itse heitä ohjaten ja tukien. Moni onkin sanonut jälkeenpäin huomanneensa, että itse tekemällä varmuus lisääntyy ja onnistumisen tunnetta ei voita mikään. Tässä muutamia kuvia viime syksyltä erään organisaation haavanhoito-ohjelman käynneiltä.

Mielestäni kouluttajan oma, aito kiinnostus koulutettavaan asiaan on tärkeää, sillä asiastaan kiinnostunutta kouluttajaa on ilo kuunnella ja seurata. Kouluttajan innostus välittyy muille ja huomaan omassa työssäni kuinka innostus myös tarttuu. Sain eräästä organisaatiosta kirjallista palautetta, jossa kerrottiin kuinka kiinnostus ja innostus haavanhoitoon on herännyt haavanhoito-ohjelman myötä. Tämän parempaa palautetta ei voi tekemästään työstä saada ja voin ilokseni todeta: hyvin tehty työ kantaa hedelmää!