Vaikuttavuusperusteisesta haavanhoidosta ja tiimistämme

OneMedin haavanhoidon tiimi täydentyi keväällä Krista Johanssonin aloittaessa haavanhoidon, sidonnan ja kipsauksen tuoteryhmäpäällikkönä. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin toimimme Kristan kanssa tiiviinä työparina, mutta haavanhoidon tiimiin kuuluu muitakin henkilöitä. Tiimin yhteisenä missiona on viedä eteenpäin vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon ilosanomaa. Kokeneet tiimiläiset omaavat vahvan terveydenhuollon koulutustaustan. Yksi OneMedin tavoitteista on auttaa kuntia ja sairaanhoitopiirejä säästämään ja parantamaan hoidon laatua samanaikaisesti. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi OneMed on kehittänyt vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon koulutusmallin. Koulutusmalli sisältää muun muassa tekoälyyn perustuvan OneWound-mobiilisovelluksen, joka tukee hoitajien työtä ja toimii koko hoitoyksikön johtamisen tukena. Sovelluksen avulla yksikön johtajalla on näkymä yksikkönsä haavatilanteeseen lukumäärissä ja tilastoina. Käy lukemassa haavanhoidon koulutusmallista ja tiimistämme täältä.

Vuosi käyntiin mielenkiintoisella artikkelilla

Työt startattiin alkuviikosta Helsingin Sanomien Terveysteknologia 2021 -julkaisussa olleen artikkelin myötä. Kyseisessä artikkelissa asiakkaamme kertovat muun muassa kokemuksistaan haavanhoidon koulutuskokonaisuudesta sekä saavutetuista kustannussäästöistä. Ja muutakin mielenkiintoista asiaa löytyy 😉 Käykää ihmeessä lukemassa artikkeli ja kommentoikaa esim. sähköpostin välityksellä minkälaisia ajatuksia se teissä herättää. Pääsette artikkeliin tästä. Kirjoitin viime vuoden helmikuussa tänne blogiin lyhyen yhteenvedon siihen mennessä toteutettujen koulutuskokonaisuuksien tuloksista, voitte halutessanne virkistää muistianne kurkkaamalla tuon kirjoituksen.

Hyvää alkanutta vuosikymmentä

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja pitänyt tämän haavahoitajan kiireisenä. Tammikuun lopussa osallistuimme Valtakunnallisten Haavapäivien näyttelyyn. Kysyimme ständillämme osallistujilta kuinka he leikkaisivat tai ovat leikanneet haavanhoidon kustannuksia. Aihe herätti vilkasta keskustelua ja saimme monia mielenkiintoisia sekä toteuttamiskelpoisia vastauksia. Useassa vastauksessa nousi esiin koulutus ja haavanhoitotuotteiden oikea käyttö. Keskusteluissa moni mainitsi koulutuksen myötä saavutettavan kustannussäästöjä pitkällä aikavälillä ja mehän tiedämme tämän olevan aivan totta. Pitkäkestoinen ja kaikille hoitoyksikön hoitotyöntekijöille yhteinen koulutus mm. edistää osaamisen vahvistamista ja yhteisen koulutuksen avulla on helpompi saada aikaan esim. pysyviä muutoksia hoitokäytännöissä. Tästä meille OneMediläisille on kertynyt kokemusta Suomessa ja Ruotsissa toteuttamiemme haavanhoidon koulutuskokonaisuuksien myötä.

Suomessa OneMed Oy:n johdolla toteutetuissa haavanhoidon koulutuskokonaisuuksissa on ollut mukana hieman alle 900 hoitotyöntekijää erilaisista perusterveydenhuollon hoitoyksiköistä mukaan lukien niin kotihoidon kuin vammaispalvelut. Ruotsissa vastaava luku on 6500. Koulutuskokonaisuuden aikana koulutetun hoitotyöntekijöiden määrän suhteen meillä on vielä kirittävää, mutta pitää huomioida Ruotsissa koulutuskokonaisuuden olleen käytössä neljä vuotta pidempään kuin Suomessa. Saavutetuissa tuloksissa olemme suurin piirtein samalla tasolla ja tämä kertoo mielestämme hyvin koulutuskokonaisuuden vaikuttavuudesta. Kaikista Suomen haavanhoito-ohjelmissa mukana olleista haavoista on ohjelman aikana parantunut 55% ja keskimääräinen paranemisaika on ollut 6 viikkoa. Suurin osa haavoista, jotka eivät ole parantuneet ohjelman aikana, ovat parantuneet ohjelman päättymistä seuranneiden muutaman kuukauden kuluessa. Ruotsissa toteutetuissa ohjelmissa n. 45% mukana olleista haavoista on parantunut ohjelman aikana ja haavojen paranemisaika on ollut n. 14 viikkoa. Kokonaissäästöjä on Suomessa toteutetuissa ohjelmissa saavutettu vuositasolla keskimäärin 81% ja haavanhoitotuotteiden osalta keskimääräiset vuositason kustannussäästöt ovat olleet 80%. Suomen haavanhoito-ohjelmien aikana on pystytty vapauttamaan työaikaa haavanhoidosta muuhun toimintaan jopa 49 tuntia viikossa.

Organisaatiot, joissa haavanhoidon koulutuskokonaisuus on toteutettu, ovat olleet tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin sekä organisaatioiden yksilöllisistä tarpeista lähtevään koulutukseen. Kaikille koulutuskokonaisuuteen osallistuville hoitoyksiköille yhteinen koulutus on ollut hoitotyöntekijöiden antaman palautteen mukaan tärkeää ja tukenut yhdessä sovittujen hoitokäytäntöjen käyttöönottoa tai niiden vahvistamista. Monessa kommentissa on lisäksi noussut esiin haavapotilaiden/-asiakkaiden elämänlaatu ja heidän saamansa hyödyt. Esimerkiksi mahdollinen haavaeritteen haju saattaa johtaa henkilön eristäytymiseen, mutta oikeilla haavahoitotuotevalinnoilla hajua voidaan vähentää tai poistaa kokonaan ja henkilön sosiaaliset suhteet eivät jää taka-alalle. Toinen asia, joka mainitaan monesti on hoitotuotteiden kustannukset ja niihin vaikuttaminen. Etenkin ne hoitotyöntekijät, joiden asiakkaat/potilaat joutuvat ostamaan tuotteet itse, huomaavat usein tässä tapahtuvan muutoksen. Koulutuskokonaisuuden aikana pyritään jättämään pois "haavasidoshampurilaisten" käyttö aina kun se on mahdollista ja opettelemaan less is more -tyylinen ajattelumalli eli käytetään vain tarpeellinen määrä erityyppisiä haavasidoksia haavan ominaisuudet huomioiden ja yritetään valita etenkin runsaasti erittäville haavoille haavaeritettä mahdollisimman tehokkaasti hallitsevia sidoksia. Hoitotyöntekijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa tämä oppi on kiteytetty hienosti: aikaisemmin käytimme yhden haavan hoidossa jopa neljää eri haavasidosta eikä haavan paraneminen edennyt ja nyt olemme käyttäneet yhtä tai kahta eri haavasidosta haavan paranemisen edetessä ongelmitta eivätkä hoitotuotekustannuksetkaan ole karanneet pilviin. Tämänkaltaisen palautteen saaminen vahvistaa näkemystämme pitkäkestoisen haavanhoitokoulutuksen hyödyistä ja jatkamme ahertamista, jotta muun muassa koulutuksista ja hoitotarvikebudjeteista vastaavat tahot saisivat kuulla ja nähdä tämän ilosanoman.

Mietintämyssyssä

Erilaiset talouden vakauttamistoimenpiteet ja säästötavoitteet koskettavat tällä hetkellä montaa kuntaa sekä kaupunkia ja ovat osa hoitotyöntekijöidenkin arkea. Osassa organisaatioista taloudellinen tilanne sanelee muun muassa sen voiko sijaisia palkata, saavatko työntekijät osallistua koulutuksiin sekä mitä hoitotarvikkeita ja kuinka paljon potilaat saavat hoitotarvikejakelun kautta. Säästöjä pyritään kokoamaan kaikkialta ja myös haavapotilaat voivat kohdata tämän, jos säästötoimenpiteet kohdentuvat haavanhoitotuotteisiin. Ja vaikka tiedossa on etteivät haavanhoitotuotteet muodosta haavahoidon suurinta kuluerää, niin silti tuotevalintoja tehdään monessa paikassa hinnan perusteella. Tällainen toiminta saattaa johtaa haavojen paranemisen viivästymiseen ja lopulta jopa kalliimpaan haavahoitoon, jos haavanhoitotuotevalikoimasta tehdään säästöjen tavoittelun toivossa liian suppea. Haasteena kyseisenlaisen toiminnan muuttamiselle on monesti mainittu se, kuinka saada rahavaroista päättävät kuulemaan, näkemään ja sisäistämään tämä?

Taloudellinen tilanne vaikuttaa haavapotilaiden elämään myös silloin, jos potilaat joutuvat kustantamaan hoitotuotteet itse. Heikko taloudellinen tilanne heijastuu lisäksi potilaan hoitoon sitoutumiseen: kun ei ole rahaa ostaa haavahoitoon suositeltuja tai määrättyjä hoitotuotteita, niin tuotteet jäävät ostamatta ja haavat hoitamatta. Olen törmännyt usein siihen, että eri puolilla Suomea työskentelevät hoitotyöntekijät painivat saman ongelman kanssa: mistä saada itse haavanhoitotuotteensa maksaville potilaille hoitotuotteet mahdollisimman edullisesti, jotta potilas sitoutuisi hoitoonsa, potilaan talous ei kaatuisi eikä potilaan tarvitsisi jättää jotakin muuta elintärkeää tai haavan paranemisen kannalta merkittävää asiaa, kuten lääkkeitä tai ruokaa, hankkimatta?

Teen töitä eri organisaatioiden kanssa ja sen myötä kohtaan useita työntekijöitä ja erilaisia toimintakulttuureita. Tämä monimuotoisuus on mielenkiintoista ja antoisaa, mutta saa myös riittämättömyyden tunteen pintaan, sillä huomaan valitettavan usein organisaatioiden työstävän samoja asioita esimerkiksi talouden ja säästöjen suhteen. Tämä saa pohtimaan kuinka eri organisaatioiden hyviä käytäntöjä ja toimivia työtapoja voisi jakaa vielä tehokkaammin ympäri Suomea? Organisaatiorajat ylittävät asiantuntijoiden verkostot sekä moniammatillinen yhteistyö ja niiden myötä hyvien käytäntöjen jakaminen mahdollistavat osaltaan tämän, mutta onko se taloudellisesti esimerkiksi haavahoidon kohdalla riittävää?