EWMA 2021

Vuoden 2021 EWMA-konferenssi pidettiin 26.-27.10. ja viime vuoden tapaan virtuaalisena. Tänä vuonna EWMA-konferenssiin osallistui yli 3 000 henkilöä 89:stä maasta. Konferenssiesityksiä oli reilut 270 ja ohjelmaan sisältyi aiemmilta vuosilta totuttuun tapaan lukuisia e-postereita sekä yrityksistä koostunut näyttely. Lisäksi konferenssiohjelmaan oli tällekin vuodelle varattu aikaa yrityssymposiumeille, joita tosin oli aikaisempia vuosia vähemmän.

Tänä vuonna itselläni ei ollut suurta valitsemisen vaikeutta konferenssin luentojen osalta, vaikka useampi mielenkiintoinen luentokokonaisuus järjestettiinkin samanaikaisesti. Miksi ihmeessä näin? Koska EWMA jatkoi viime vuonna käyttöönotettua käytäntöä eli kaikki esitykset ovat katsottavissa virtuaalikonferenssialustalla tämän vuoden loppuun asti. Tämän johdosta pystyin keskittymään varsinaisten konferenssipäivien aikana itseäni tällä hetkellä eniten kiehtoviin luentokokonaisuuksiin, joita olivat mm. diabeettisiin jalkahaavoihin, teknologiaan, biofilmiin, kompressiohoitoon, painehaavoihin ja haavakipuun liittyvät luennot. En onneksi jää mistään paitsi pystyessäni katsomaan muutkin esitykset tulevien viikkojen kuluessa. Seuraamieni luentojen taso oli jälleen kerran taattua EWMA-laatua: luennoitsijat olivat asiantuntevia ja esitykset hyvin koostettuja sekä selkeitä.

Kokonaisuudessaan EWMA 2021 virtuaalikonferenssi oli antoisa, vaikkakin konferenssipäivät muodostuivat omalla kohdallani pitkiksi. Yhteydetkin pelittivät pääosin hyvin, vaikka luennoitsijoita oli eri puolilta maailmaa, joten pienet teknisetkään ongelmat eivät latistaneet kokemusta.

Vuoden 2022 EWMA-konferenssi lähestyy kovaa vauhtia ollen jo helmikuun alussa – toivottavasti pääsemme nauttimaan konferenssista ja tapaamaan tuttuja pitkän tauon jälkeen livenä!

EWMA 2020 Virtual Conference

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut oli tämän vuoden EWMA -konferenssi virtuaalinen. Kerron tässä kirjoituksessa lyhyesti omat kokemukseni ja havaintoni kyseisestä konferenssista.

Vuoden 2020 EWMA -konferenssi pidettiin 18.-19.11 poikkeusolojen vuoksi uuden formaatin mukaisesti. EWMA-virtuaalikonferenssiin osallistui yli 9 700 henkilöä 113:sta maasta. Konferenssiesityksiä oli 471 ja näiden lisäksi ohjelmaan sisältyi tuttuun tapaan e-postereita sekä yrityksistä koostunut näyttely. Lisäksi konferenssiohjelmaan oli jälleen varattu aikaa yrityssymposiumeille.

Kokemuksena EWMAn näyttely ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Yritysten ”ständit” muodostuivat virtuaalikonferenssialustalla olleista yritysten logoista ja niitä klikkaamalla pääsi tutustumaan kunkin yrityksen esillä olleisiin materiaaleihin. Esillä olleista materiaaleista osa liittyi tuotteisiin ja osa yritysten toimintaan. Jos vertaan näyttelyä vaikkapa Sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivien näyttelyyn, niin EWMAn näyttelyssä olisi ollut paljon kehittämispotentiaalia. Toki näyttelyssä oli hyviäkin oivalluksia: esimerkiksi, että pystyit halutessasi varaamaan keskusteluajan yrityksen edustajan kanssa ja useammalla yrityksellä oli yrityssymposium-esitykset kävijöiden katsottavissa. Lisäksi "ständeiltä" keräämiään esitteitä ei tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää ja runnoa kotimatkaa varten matkalaukkuun vaan ne pystyi tallentamaan suoraan tietokoneelle. Muiden virtuaalikonferenssin järjestelyiden ollessa hyvin suunniteltuja oli näyttelyä läpikäydessä kuitenkin hieman alavireinen tunnelma ja rehellisesti sanottuna näyttely jäi mielestäni muiden järjestelyiden jalkoihin.

Konferenssin luennot olivat aihepiireiltään hyvin koostettu yhteen. Valitsemisen vaikeus ja sen myötä pienoinen paniikki iski päälle, kun kävin läpi luentoaikataulua: useampi mielenkiintoinen luentokokonaisuus järjestettiin jälleen samanaikaisesti. No eihän siinä muu auttanut kuin tehdä valinnat ja toivoa, että luentotiivistelmistä saisi jonkinlaisen käsityksen niistä aiheista, joita ei pysty seuraamaan. Konferenssin alkaessa tuli mukava yllätys, ainakin omasta mielestäni, osallistujan näkökulmasta: EWMA oli keksinyt hienon kädenojennuksen ja kaikki esitykset ovat katsottavissa virtuaalikonferenssialustalla tämän vuoden loppuun asti. Luentojen taso oli taattua EWMA-laatua eli luennoitsijat olivat asiantuntevia ja esitykset selkeitä.

Yksi itselleni merkityksellisimmistä asioista konferensseissa on ollut verkostoituminen muiden konferenssiin osallistujien kanssa. Tänä vuonna kaikki sosiaalinen kanssakäyminen konferenssin aikana jäi chattailun tasolle, mutta tämä ei loppujen lopuksi tuntunutkaan niin katastrofaaliselta kuin olin kuvitellut. Kaksi päivää tietokoneruudun ääressä intensiivisesti seuraten koettelivat etenkin istumalihaksia ja myös silmiä, mutta EWMA 2020 virtuaalikonferenssi oli kokemisen arvoinen sekä kaikkiaan antoisa.

#DFCONline -virtuaalikonferenssi

Virtuaalitapahtumiin liittyvään kirjoitukseeni tulee tässä täydennystä kertoessani osallistumiskokemuksestani ihka ensimmäiseen virtuaalikonferenssiin. Osallistuin lokakuun alkupuolella #DFCONline -konferenssiin (Diabetic Foot Conference), joka kokosi yhteen tuhansia ammattilaisia eri puolilta maailmaa. Alkuperäiseltä nimeltään oleva DFCon -konferenssi järjestetään vuosittain Yhdysvalloissa. Konferenssin teemana on diabeettinen jalka ja jalkahaavan hoito. Tänä vuonna konferenssi jouduttiin pitämään virtuaalisena ja kantoi tämän vuoksi nimeä #DFCONline. DFCon -konferenssin järjestäjät olivat tietysti pettyneitä ettei konferenssia ollut mahdollista järjestää livenä. Tosin etäyhteyksien avulla toteutettuun konferenssiin pystyi osallistumaan aidosti kansainvälinen kuulijakunta, sillä matkustaminen ulkomaille ei ollut tarpeellista eikä osallistumiskustannuksetkaan olleet tästä johtuen päätähuimaavat. Olin osallistujana tässä konferenssissa ensimmäistä kertaa, joten en tiennyt yhtään minkälaisesta tapahtumasta on kyse. Ja täytyy sanoa ettei itselläni ollut mitään ennakko-odotuksia luentojen sisällön tai järjestelyjen suhteen.

Kokemuksena #DFCONline -virtuaalikonferenssi oli varsin miellyttävä. Toteutustapa oli erittäin toimiva näin toisella aikavyöhykkeellä asuvan osallistujan näkökulmasta ja luennot sisällöltään laadukkaita sekä hyvin toteutettuja. Luennoitsijat olivat pääasiassa lääkäreitä, mutta tämä ei vaikuttanut häiritsevästi luentojen asiasisältöön. Konferenssin rakenne oli selkeä ja aikataulu piti kutinsa (myös hieno asia keskellä yötä valvovan kannalta). Tauot luentosessioiden välillä olivat sopivan pituisia ja höystetty musiikilla eli aika kului kuin siivillä. Konferenssissa oli tietysti myös yrityssymposiumeja ja nämä olivat, luentojen tapaan, osallistujan näkövinkkelistä ”ennalta päätetty” eli samanaikaisesti ei ollut käynnissä useampaa symposiumia eikä luentoa. En siis pysty sanomaan tämän kokemuksen perusteella tulisiko virtuaalikonferenssiin osallistuessa samanlaista valinnanvaikeutta kuin livenä toteutettavissa konferensseissa olen kokenut.

Koulutuksen teemana diabeettinen jalka ja jalkahaavan hoito on tärkeä ja myös monitahoinen. On hienoa huomata, että tästä maailman väestöstä suurta osaa koskettavasta ja elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavasta asiasta järjestetään vuosittain laajalle kuulijakunnalle suunnattu konferenssi.

Tähän kokemukseen pohjautuen odotan innolla tulevia kokemuksia virtuaalikonferensseista 😊