Huhtikuu – kuukausi täynnä koulutuksia

Haavanhoidon koulutuskokonaisuudet ovat olleet pitkään tauolla koronan vuoksi eli muun muassa koronan mukanaan tuomien hoitoyksiköiden vierailukieltojen johdosta, mutta tämän kevään aikana olemme päässeet uudelleen vauhtiin koulutusten kanssa. Maaliskuussa käynnistyi kaksi isoa koulutuskokonaisuutta Keski-Suomessa ja näihin liittyen pidämme vielä useita teoriakoulutustilaisuuksia tulevienkin viikkojen aikana. Teemme näiden koulutuskokonaisuuksien aikana koulutuksellista yhteistyötä yrityskumppaniemme kanssa ja kerron näistä yhteistyökuvioista myöhemmin. Hoitotyön ammattilaisten parissa tulemme työskentelemään noin puolen vuoden ajan eli molemmat käynnissä olevat koulutukset päättyvät vasta syksyllä.

Toisen koulutuskokonaisuuden yhtenä osana järjestimme haavakoulutustilaisuuden lääkäreille heiltä itseltään nousseesta toiveesta. Kyseinen koulutustilaisuus sai kiitosta, osallistujat kokivat lääkäreille suunnatun koulutuksen hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Hienoa, että pystymme vastaamaan eri ammattiryhmien koulutustarpeisiin! Odotamme myös innolla pääsevämme jälleen hoitotyön ammattilaisten matkaan mukaan, tämä on ajankohtaista toukokuusta alkaen.

Kerron teille lisää käynnissä olevista koulutuksista ja muista kevään tapahtumista lähiaikoina. Aurinkoista ja mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Vaikuttavuusperusteisesta haavanhoidosta ja tiimistämme

OneMedin haavanhoidon tiimi täydentyi keväällä Krista Johanssonin aloittaessa haavanhoidon, sidonnan ja kipsauksen tuoteryhmäpäällikkönä. Kuten edellisessä päivityksessä kerroin toimimme Kristan kanssa tiiviinä työparina, mutta haavanhoidon tiimiin kuuluu muitakin henkilöitä. Tiimin yhteisenä missiona on viedä eteenpäin vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon ilosanomaa. Kokeneet tiimiläiset omaavat vahvan terveydenhuollon koulutustaustan. Yksi OneMedin tavoitteista on auttaa kuntia ja sairaanhoitopiirejä säästämään ja parantamaan hoidon laatua samanaikaisesti. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi OneMed on kehittänyt vaikuttavuusperusteisen haavanhoidon koulutusmallin. Koulutusmalli sisältää muun muassa tekoälyyn perustuvan OneWound-mobiilisovelluksen, joka tukee hoitajien työtä ja toimii koko hoitoyksikön johtamisen tukena. Sovelluksen avulla yksikön johtajalla on näkymä yksikkönsä haavatilanteeseen lukumäärissä ja tilastoina. Käy lukemassa haavanhoidon koulutusmallista ja tiimistämme täältä.

Tekoälyä ja muuta mukavaa

Mainitsin edellisessä postauksessa kirjoittavani teille seuraavaksi eräästä mielenkiintoisesta asiasta ja tässä olisi nyt pieni pläjäys tekoälyn mukaantulosta osaksi työtäni.

OneMed on kehittänyt tekoälyä hyödyntävän OneWound-sovelluksen terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. OneWound on otettu käyttöön Ruotsissa syyskuussa 2020 ja sovelluksen käyttö laajeni Suomeen sekä Norjaan maaliskuussa 2021. OneWound-sovellus toimii työkaluna haavanhoidon koulutuskokonaisuuden yhteydessä. OneWoundin avulla esimerkiksi haavapotilaan luona kotikäynnillä oleva hoitaja saa varmuutta tekemiinsä hoitotuotevalintoihin. OneWound mahdollistaa lisäksi haavojen paranemisen seuraamisen sovellukseen tallennettavien haavakuvien avulla. Hoitaja saa myös suoran yhteyden haavanhoidon asiantuntijaan chatin kautta ja voi kysyä neuvoja esimerkiksi hoidon toteuttamiseen tai yksilöllisiin hoitosuunnitelmiin liittyen. OneWound sisältää myös tietoa erilaisista haavanhoitotuotteista ja kompressiohoitoon käytettävistä tuotteista. Sovelluksesta saadaan koottua tilastoja vaikkapa hoitoyksiköittäin muun muassa haavojen lukumäärästä, sidosvaihdoista, parantuneista haavoista ja haavadiagnooseista. OneWound on CE-merkitty luokan 1 lääkinnällinen laite.

Otsikossa lukeva muuta mukavaa koskee uutta työpariani ja olen saanut luvan paljastaa hänen nimensä. Kyseinen henkilö on OneMedin haavanhoidon, sidonnan ja kipsauksen tuoteryhmäpäällikkö Krista Johansson. Odotan innolla, että yhteistyömme pääsee kunnolla vauhtiin!

Kurkistus alkuvuoden aherrukseen

Koronan mukanaan tuomista muutoksista huolimatta alkuvuoden ja kevään työpäivät ovat olleet täynnä erilaisia haavanhoitoon tavalla tai toisella liittyviä asioita. Viikot ovat hurahtaneet vauhdilla ja olen muun muassa saanut työskennellä yhdessä viestinnän asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyö heidän kanssaan on ollut yhdellä sanalla sanottuna huippua! Olette ehkä huomanneet nimeni olleen esillä esimerkiksi Mediuutisten verkkosivuilla ja Sairaanhoitaja-lehdessä, tämä on kyseisten viestinnän rautaisten ammattilaisten kanssa tehdyn yhteistyön kantamaa hedelmää. Jos tuo Mediuutisten teksti ei ole osunut kohdalle, niin pääset lukemaan sen tästä. Seuraavassa postauksessani kirjoittelen eräästä mielenkiintoisesta asiasta, joten muistakaa seurata tätä kanavaa 😉

Aurinkoista vappua kaikille, toivottavasti ehditte nauttimaan lasillisen simaa ja maistelemaan muitakin vappuherkkuja!

Väitöskirja: Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaaminen – arviointimittarin kehittäminen ja testaus

Terveystieteiden tohtori Emilia Kielo-Viljamaan väitöskirja – The Wound Care Competence of Graduating Student Nurses – Development and Testing of a Competence Assessment Instrument – tarkastettiin Turun yliopistossa 29.1.2021. Väitöskirja ja väitöstutkimus käsittelevät haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta erittäin merkittävää asiaa. Haastattelin Emiliaa väitöskirjaan liittyen, sillä mielestäni on hienoa, että haavanhoitoon liittyvää tutkimusta tehdään Suomessa enenevässä määrin. Tämänkaltaisten tutkimustulosten myötä on hyvä viedä eteenpäin keskustelua haavanhoidon osaamisen lisäämisestä sekä koulutuksen tärkeydestä.

Kuka olet ja missä työskentelet?

Olen Emilia Kielo-Viljamaa, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori ja opettaja. Työskentelen hoitotyön opettajana Ammattikorkeakoulu Noviassa Turussa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan haavanhoidosta? 

Kiinnostuin haavanhoidosta jo sairaanhoitajaurani alussa työskennellessäni Tyksin silloisen Kirurgian klinikan varahenkilöstössä, jossa kiersin eri kirurgian vuodeosastoilla. Innostuin haavanhoidon käytännönläheisyydestä ja hoitajavetoisesta työskentelystä. Myöhemmin työskentelin Tyksin aikuisten teho-osastolla, jossa kuuluin haavatyöryhmään ja pääsin kehittämään haavanhoitoa teho-osastolla.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen väitöstutkimuksellesi? 

Huomasin käytännön työssä, että monet sairaanhoitajat kokivat haavanhoidon haasteelliseksi ja halusin lähteä tutkimaan aihetta. Huomasin varahenkilönä työskennellessä, että minulta kysyttiin usein neuvoa haavojen hoitoon sellaisilla osastoilla, joissa ei ollut paljoa kroonisia haavoja sairastavia potilaita, esim. neurokirurgialla. Itse olin hoitanut kroonisia haavoja sairastavia paljon esimerkiksi verisuonikirurgian osastolla ja sitä kautta oppinut erityisesti kroonisten haavojen hoidosta. 

Onko Suomessa tehty aikaisemmin samankaltaista tutkimusta?

Suomessa aihetta on tutkittu hyvin vähän. Kansainvälisestikin tutkimusta on melko vähän. Hoitajien osaamista painehaavojen hoidosta ja ennaltaehkäisystä on tutkittu paljon, muttei kovinkaan paljon haavanhoidon osaamista yleisesti. 

Mitkä ovat mielestäsi väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset? 

Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamisessa oli puutteita, mutta opiskelijoilla oli kuitenkin positiivinen asenne haavojen hoitoa kohtaan ja he olisivat toivoneet lisää haavanhoidon opetusta opintojensa aikana. Tutkimuksessani tunnistettiin myös keskeiset kroonisten haavojen hoidon osaamisalueet, jotka osoittivat, että haavojen hoito vaatii monipuolista osaamista ja on paljon muutakin kuin vain haavasidosten vaihtoa. Lisäksi kehitin kroonisten haavojen hoidon osaamista arvioivan mittarin, jonka avulla voidaan mitata sekä käytännön osaamista että teoriaosaamista. Mittari osoittautui potentiaaliseksi työkaluksi osaamisen arviointiin. Erityisesti haavanhoidon käytännön osaamista voitaisiin mitata enemmän. Haavanhoidon opetusta tulisi olla enemmän ammattikorkeakouluissa ja opetuksessa tulisi hyödyntää monipuolisia opetusmenetelmiä, esimerkiksi simulaatio-oppimista. 

Onko sinulla jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen? 

Jatkosuunnitelmana on kehittää haavanhoidon koulutusta. Tällä hetkellä tutkin esimerkiksi akuuttien haavojen hoidon osaamisalueita sekä kehitän yhtenäisiä oppimistavoitteita ja sisältöjä haavanhoidon koulutukseen. Jatkossa olisi tarkoitus myös kehittää osaamismittariani edelleen.

Suuret kiitokset Emilialle haastattelusta!

Emilian väitöskirja löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8330-8

Virtuaaliset Valtakunnalliset Haavapäivät 2021

Perinteisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alussa järjestettävät Valtakunnalliset Haavapäivät pidettiin tänä vuonna 4.-5.2 virtuaalitapahtumana koronatilanteen vuoksi. Osallistujakunta koostui runsaasta 600 henkilöstä. Haavapäivien torstain pääsessiossa kuultiin luentoja muun muassa tekoälyn hyödyntämisestä, videokonsultaatioista, valokuvaustekniikoista sekä etätyöskentelyyn liittyvistä seikoista, kuten vuorovaikutuksesta ja potilasturvallisuudesta. Torstaina järjestettiin myös rinnakkaissessio, jonka teemana oli Haavanhoidon perusteet. Perjantai kului Käypä Hoito -suositusten maailmassa. Verkostoituminenkin oli luentojen ohessa mahdollista. Luentojen aikana käytiin vilkasta keskustelua ja kysymyksiä esitettiin paljon. Luennot olivat katsottavissa 14.2.2021 asti, joten tämä mahdollisti torstain molempien sessioiden luentojen seuraamisen. Haavapäiviltä tuttu näyttely toteutettiin virtuaalisena ja näyttelyyn tutustuminen oli huomioitu hyvin ohjelman aikataulutuksessa. Virtuaalinäyttelyä olisi varmasti mahdollista kehittää entisestään teknologian taipuessa moneen. Jäädään siis odottamaan mitä kaikkea vuoden 2022 Valtakunnallisilla Haavapäivillä on tarjolla!

Väitöskirja: Terveysongelmana laskimohaava – Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen täydennyskoulutuksen avulla

Terveystieteiden tohtori Minna Ylösen väitöskirja – DEVELOPMENT OF CONTINUING EDUCATION TO SUPPORT EVIDENCE BASED NURSING CARE OF PATIENTS WITH VENOUS LEG ULCERS – tarkastettiin Turun yliopistossa 18.9.2020. Väitöskirja ja väitöstutkimuksen tulokset ovat merkittäviä haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Mielestäni on hienoa, että Suomessa on asiasta kiinnostuneita henkilöitä ja tämänkaltaista tutkimusta halutaan tehdä. Tästä syystä halusin haastatella Minnaa väitöskirjaan liittyen.

Kuka olet ja missä työskentelet?
Minna Ylönen, ylihoitaja. Työskentelen Turun kaupungilla hyvinvointitoimialan hallinnossa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan haavanhoidosta?
Olen jo pitkään työskennellyt haavanhoidon kehittämiseen liittyvien asioiden parissa, tarkastelen omassa työssäni asiaa lähinnä osaamisen kehittämisen ja saadun tiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Haavanhoidon kehittäminen on hyvinvointitoimialla oleellinen osa asiakas-/potilasturvallisuuden kehittämistä ja toimintaa linjaa sitä varten asetettu linjajohdosta koostuva toimikunta, jonka yhtenä tärkeänä jäsenenä toimii myös auktorisoitu haavahoitaja. Itse toimin tämän toimikunnan sihteerinä ja kokoan kokouksiin käsiteltäväksi toimikunnan tehtävien mukaisesti mm. Braden -painehaavan riskienarvioinnin yhteenvetoja koko toimialan näkökulmasta sekä haavanhoitoon liittyvät vaaratapahtumailmoitukset. Haavanhoidosta saadun tiedon perusteella toimikunnassa keskustellaan tarvittavista toimenpiteistä, esimerkkeinä koulutukset ja ohjeet. Oleellinen osa toimikunnan työtä on analysoida hyvinvointitoimialan vuosittaisten haavakartoitusten tulosten perusteella tarvittavaan koulutukseen liittyviä seikkoja.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen väitöstutkimuksellesi?
Olen jo pitkään työskennellyt osaamisen kehittämisen ja täydennyskoulutusten parissa ja pohtinut, että miten koulutuksessa saatujen tietojen ja taitojen siirtymistä käytäntöön arvioidaan. Täydennyskoulutuksen vaikuttavuudesta löytyy paljonkin tutkimusta ja sen on todettu parantavan sekä tietoja että taitoja, mutta vaikutuksen kesto näyttää olevan aika lyhyt.

Tutkimuksessani täydennyskoulutusmateriaalina käytettiin internetistä löytyvää näyttöön perustuvaa materiaalia, mikä on muutenkin hoitohenkilökunnan käytettävissä, eli hoitajia osaltaan myös opetettiin käyttämään sitä päivittäisessä haavanhoidon päätöksenteossa.

Kotihoito valikoitui tutkimusympäristöksi, koska ikääntyneiden hoidon painopiste on yhä enemmän siirtymässä sinne. Lisäksi kotihoito hoitoympäristönä kiinnostaa, koska hoitaja toimii yksin asiakkaan kotona ja osaamisen tulisi olla hyvällä tasolla. Kotihoidossa kun ei ole samalla lailla mahdollisuuksia konsultoida kollegoita, kuin esim. sairaalan osastolla. Lisäksi täydennyskoulutukseen liittyvä aiempi tutkimus on pääasiassa toteutettu laitos- tai sairaalaympäristöissä. Laskimohaavan hoito valikoitui haavanhoidon osaamisalueeksi, koska laskimohaavat ovat yleisiä juuri ikääntyneillä.

Onko Suomessa tehty aikaisemmin samankaltaista tutkimusta?
Täydennyskoulutukseen liittyvää tutkimusta löytyy Suomestakin, mutta ihan vastaavaa ei ole tullut vastaani Suomesta eikä kyllä kansainvälisestikään.

Mitkä ovat mielestäsi väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset?
Internet -perustaisella täydennyskoulutuksella on mahdollista parantaa hoitohenkilökunnan tietoa, mutta tiedon paraneminen näyttää olevan lyhytaikaista. Tutkimuksessani tietotaso laski jo kuukausi koulutuksen jälkeen.

Tutkimuksessani tutkittiin täydennyskoulutuksen vaikutusta hoitajien itsearvioituun ja todelliseen näyttöön perustuvaan tietoon ja näiden välistä yhtenevyyttä. Mielenkiintoista oli se, että hoitajat arvioivat itse tietonsa paremmiksi kuin ne tietomittarin tulosten perusteella olivat. Itsearvioidun tiedon ja todellisen näyttöön perustuvan tiedon yhtenevyys kuitenkin parani täydennyskoulutuksen avulla.

Lisäksi tutkimuksessani arvioitiin hoitajien asenteita laskimohaavan hoitoa kohtaan; täydennyskoulutuksella ei ollut vaikutusta niihin, mutta asenteet olivatkin positiivisia jo alun alkaenkin.

Tutkimuksessani arvioitiin myös hoitajien taitoja haavanhoitotilanteita havainnoiden, mutta valitettavasti havainnointeja ei saatu tarpeeksi, jotta näistä olisi voinut tehdä päätelmiä koulutuksen vaikutuksista suuntaan tai toiseen.

Onko sinulla jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen?
Aion jatkaa tutkimusta kotihoidon hoitoympäristössä keskittyen lähinnä näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnin näkökulmaan.

Suuret kiitokset Minnalle haastattelusta! Jään innolla odottamaan jatkotutkimuksen tuloksia 😊

Löydätte Minnan väitöskirjan osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8161-8

EWMA 2020 Virtual Conference

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut oli tämän vuoden EWMA -konferenssi virtuaalinen. Kerron tässä kirjoituksessa lyhyesti omat kokemukseni ja havaintoni kyseisestä konferenssista.

Vuoden 2020 EWMA -konferenssi pidettiin 18.-19.11 poikkeusolojen vuoksi uuden formaatin mukaisesti. EWMA-virtuaalikonferenssiin osallistui yli 9 700 henkilöä 113:sta maasta. Konferenssiesityksiä oli 471 ja näiden lisäksi ohjelmaan sisältyi tuttuun tapaan e-postereita sekä yrityksistä koostunut näyttely. Lisäksi konferenssiohjelmaan oli jälleen varattu aikaa yrityssymposiumeille.

Kokemuksena EWMAn näyttely ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Yritysten ”ständit” muodostuivat virtuaalikonferenssialustalla olleista yritysten logoista ja niitä klikkaamalla pääsi tutustumaan kunkin yrityksen esillä olleisiin materiaaleihin. Esillä olleista materiaaleista osa liittyi tuotteisiin ja osa yritysten toimintaan. Jos vertaan näyttelyä vaikkapa Sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivien näyttelyyn, niin EWMAn näyttelyssä olisi ollut paljon kehittämispotentiaalia. Toki näyttelyssä oli hyviäkin oivalluksia: esimerkiksi, että pystyit halutessasi varaamaan keskusteluajan yrityksen edustajan kanssa ja useammalla yrityksellä oli yrityssymposium-esitykset kävijöiden katsottavissa. Lisäksi "ständeiltä" keräämiään esitteitä ei tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää ja runnoa kotimatkaa varten matkalaukkuun vaan ne pystyi tallentamaan suoraan tietokoneelle. Muiden virtuaalikonferenssin järjestelyiden ollessa hyvin suunniteltuja oli näyttelyä läpikäydessä kuitenkin hieman alavireinen tunnelma ja rehellisesti sanottuna näyttely jäi mielestäni muiden järjestelyiden jalkoihin.

Konferenssin luennot olivat aihepiireiltään hyvin koostettu yhteen. Valitsemisen vaikeus ja sen myötä pienoinen paniikki iski päälle, kun kävin läpi luentoaikataulua: useampi mielenkiintoinen luentokokonaisuus järjestettiin jälleen samanaikaisesti. No eihän siinä muu auttanut kuin tehdä valinnat ja toivoa, että luentotiivistelmistä saisi jonkinlaisen käsityksen niistä aiheista, joita ei pysty seuraamaan. Konferenssin alkaessa tuli mukava yllätys, ainakin omasta mielestäni, osallistujan näkökulmasta: EWMA oli keksinyt hienon kädenojennuksen ja kaikki esitykset ovat katsottavissa virtuaalikonferenssialustalla tämän vuoden loppuun asti. Luentojen taso oli taattua EWMA-laatua eli luennoitsijat olivat asiantuntevia ja esitykset selkeitä.

Yksi itselleni merkityksellisimmistä asioista konferensseissa on ollut verkostoituminen muiden konferenssiin osallistujien kanssa. Tänä vuonna kaikki sosiaalinen kanssakäyminen konferenssin aikana jäi chattailun tasolle, mutta tämä ei loppujen lopuksi tuntunutkaan niin katastrofaaliselta kuin olin kuvitellut. Kaksi päivää tietokoneruudun ääressä intensiivisesti seuraten koettelivat etenkin istumalihaksia ja myös silmiä, mutta EWMA 2020 virtuaalikonferenssi oli kokemisen arvoinen sekä kaikkiaan antoisa.

#DFCONline -virtuaalikonferenssi

Virtuaalitapahtumiin liittyvään kirjoitukseeni tulee tässä täydennystä kertoessani osallistumiskokemuksestani ihka ensimmäiseen virtuaalikonferenssiin. Osallistuin lokakuun alkupuolella #DFCONline -konferenssiin (Diabetic Foot Conference), joka kokosi yhteen tuhansia ammattilaisia eri puolilta maailmaa. Alkuperäiseltä nimeltään oleva DFCon -konferenssi järjestetään vuosittain Yhdysvalloissa. Konferenssin teemana on diabeettinen jalka ja jalkahaavan hoito. Tänä vuonna konferenssi jouduttiin pitämään virtuaalisena ja kantoi tämän vuoksi nimeä #DFCONline. DFCon -konferenssin järjestäjät olivat tietysti pettyneitä ettei konferenssia ollut mahdollista järjestää livenä. Tosin etäyhteyksien avulla toteutettuun konferenssiin pystyi osallistumaan aidosti kansainvälinen kuulijakunta, sillä matkustaminen ulkomaille ei ollut tarpeellista eikä osallistumiskustannuksetkaan olleet tästä johtuen päätähuimaavat. Olin osallistujana tässä konferenssissa ensimmäistä kertaa, joten en tiennyt yhtään minkälaisesta tapahtumasta on kyse. Ja täytyy sanoa ettei itselläni ollut mitään ennakko-odotuksia luentojen sisällön tai järjestelyjen suhteen.

Kokemuksena #DFCONline -virtuaalikonferenssi oli varsin miellyttävä. Toteutustapa oli erittäin toimiva näin toisella aikavyöhykkeellä asuvan osallistujan näkökulmasta ja luennot sisällöltään laadukkaita sekä hyvin toteutettuja. Luennoitsijat olivat pääasiassa lääkäreitä, mutta tämä ei vaikuttanut häiritsevästi luentojen asiasisältöön. Konferenssin rakenne oli selkeä ja aikataulu piti kutinsa (myös hieno asia keskellä yötä valvovan kannalta). Tauot luentosessioiden välillä olivat sopivan pituisia ja höystetty musiikilla eli aika kului kuin siivillä. Konferenssissa oli tietysti myös yrityssymposiumeja ja nämä olivat, luentojen tapaan, osallistujan näkövinkkelistä ”ennalta päätetty” eli samanaikaisesti ei ollut käynnissä useampaa symposiumia eikä luentoa. En siis pysty sanomaan tämän kokemuksen perusteella tulisiko virtuaalikonferenssiin osallistuessa samanlaista valinnanvaikeutta kuin livenä toteutettavissa konferensseissa olen kokenut.

Koulutuksen teemana diabeettinen jalka ja jalkahaavan hoito on tärkeä ja myös monitahoinen. On hienoa huomata, että tästä maailman väestöstä suurta osaa koskettavasta ja elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavasta asiasta järjestetään vuosittain laajalle kuulijakunnalle suunnattu konferenssi.

Tähän kokemukseen pohjautuen odotan innolla tulevia kokemuksia virtuaalikonferensseista 😊

STOP Painehaavoille -päivä

 

Tänään on jo yhdeksäs maailmanlaajuinen STOP Painehaavoille -päivä, jota vietetään vuosittain marraskuun kolmantena torstaina. Päivän tarkoituksena on herättää laajempaa huomiota painehaavojen esiintyvyydestä ja ehkäisyn tärkeydestä sekä tukea näyttöön perustuvaa painehaavojen ehkäisyä ja hoitoa. Suomessa, kuten ympäri maailmaa, järjestetään etenkin tänään painehaava-teeman mukaisia tapahtumia sekä koulutuksia.

Itse vietän päivää EWMA 2020 virtuaalikonferenssissa ja painehaavat ovat tietysti mukana konferenssiohjelmassa. Haavanhoidon parissa työskentelevät tietävät painehaavojen ehkäisyn olevan paljon halvempaa kuin jo syntyneiden painehaavojen hoitamisen, mutta toivoisin asiasta heräävän vilkkaampaa keskustelua ja myös käytännön toimia. Median roolia tämänkaltaisen koko kansakuntaa koskettavan asian esille tuomisessa ei voi vähätellä, mutta valitettavasti tämä aihe on ollut viime vuosien aikana esillä pääasiassa vain ammattijulkaisuissa. Etenkin kaiken koronaan liittyvän uutisoinnin yhteydessä painevaurioista ja -haavoista kertominen olisi mielestäni enemmän kuin toivottavaa, sillä joku koronan vuoksi sairaalahoidossa oleva henkilö saattaa erittäin todennäköisesti saada painevaurion tai jopa painehaavan. Onneksi painehaava-tietoisuutta jaetaan muun muassa haavanhoidon asiantuntijoiden sekä haavanhoitotuotteiden parissa toimivien yritysten toimesta. Ja toivottavasti etenkin päättävät, rahakirstujen päällä istuvat, tahot ymmärtäisivät painehaavojen ehkäisyn ja hoidon tärkeyden, inhimillisestä kärsimyksestä sekä kustannusvaikutuksista puhumattakaan.

Kuinka hienoa olisikaan, jos kaikki haavanhoidon alalla toimivat toisivat esille niin painehaavojen kuin muidenkin haavojen hoitamiseen liittyviä seikkoja sekä herättäisivät laajempaa ja pidempikestoista keskustelua tästä tärkeästä aiheesta. Vai onko tämä mahdollista vain haavemaailmassa? Muutama askel oikeaan suuntaan on jo otettu ja painehaava-teemaa tuodaan ainakin tänään kansalaisten tietoisuuteen, tästä esimerkkinä Turussa Kirjastosillan teemavalaistus. Myös OneMed sekä ainakin Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) ovat mukana viettämässä STOP Painehaavoille -päivää. Hypähdän nyt täältä blogin syövereistä takaisin päivän teeman mukaisille luennoille. Paineetonta loppupäivää kaikille!

Virtuaalitapahtumista

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka oma työni on muuttunut ja mainitsin erilaisten etätyökalujen tulleen kiinteäksi osaksi työarkeani esimerkiksi koulutusten toteuttamisessa. Jatkan tästä aiheesta erilaisten kokemusten karttumisen myötä eli kerron esimerkiksi minkälaisia ajatuksia virtuaalitapahtumaan osallistumisesta herää.

Kuten me kaikki tiedämme monet verkostoitumis- ja koulutustilaisuudet on jouduttu tältä vuodelta perumaan tai niiden ajankohta on siirretty ensi vuodelle. Näiden perinteiseen tapaan toteutettavien livetilaisuuksien rinnalle on onneksi tullut virtuaaliset tapahtumat ja tässä syksyn aikana virtuaalisten koulutustilaisuuksien määrä on jatkanut kasvuaan. Tämä on todella tärkeää, sillä nykytilanteessakin jokaisen tulisi pystyä huolehtimaan oman osaamisensa ylläpitämisestä ja myös kehittämisestä. Jo aiemmin mainitsin tämän vuoden EWMA-konferenssin olevan virtuaalinen, mutta monia niin kotimaisia kuin kansainvälisiä koulutuksia on toteutettu ja tullaan toteuttamaan erilaisia etätapahtumatyökaluja hyödyntäen. Virtuaalitapahtumien maailmaan hypätessäni mietin miten järjestäjät pystyvät saamaan aikaan sen saman vuorovaikutuksen kuin perinteisessä tapahtumassa? Ja kuinka on varmistettu osallistujien jaksaminen esimerkiksi työpäivän kestoisessa tapahtumassa, sillä jokainen on varmasti kokenut kuinka puuduttavaa voi olla istua tietokoneruudun tai mobiililaitteen ääressä tuppisuuna useamman tunnin ajan. Tiedossa on myös ettei yhden käsiteltävän asian seuraaminen keskittyneesti ole mahdollista edes kokonaista tuntia eli onko tämä huomioitu tapahtuman toteutuksen suunnittelussa? Monia muitakin kysymyksiä on, tekniikan toimivuudesta eri aikavyöhykkeellä toteutettavaan tapahtumaan, mutta en listaa tähän niitä kaikkia.

Nopean selailun perusteella voi sanoa virtuaalitapahtumien toteutuksen vaihtelevan webinaareista verkkoluentoihin ja osa sisältää myös virtuaalinäyttelyn. Kotimaisia virtuaalitapahtumia ovat jo järjestäneet, muutamia mainitakseni, mm. FCG, Sairaanhoitajaliitto sekä Suomen Haavanhoitoyhdistys. Kävin tutustumassa Sosiaali- ja terveydenhuollon Atk-päivien virtuaalimessujen sisältöön ja täytyy myöntää näyttelyssä kiertelyn olleen miellyttävä kokemus: ei tietoakaan ruuhkasta näyttelytilassa, ei näyttelyille tyypillistä melua ympärillä eli ei tarvinnut pinnistellä kuullakseen mitä eri ständeillä kerrottiin ja liikkua sai juuri niin kuin halusi ilman väkijoukossa puikkelehtimista. Tästä kokemuksesta innostuneena toivon kaikkien tulevien virtuaalitapahtumien näyttelyiden olevan vähintään yhtä kävijäystävällisiä.

Jo useampi virtuaalitapahtuma on löytänyt tiensä kalenteriini, osa on muutaman tunnin pituisia webinaareja ja osa työpäivän kestoisia koulutustapahtumia. Tulen kirjoittamaan muutamasta haavanhoitoon liittyvästä tapahtumasta lyhyen yhteenvedon, joten kannattaa pysyä kanavalla!

STOP painehaavoille!

Tämän viikon torstaina 21.11 vietetään kahdeksatta maailmanlaajuista STOP painehaavoille -päivää. Kyseessä on vuosittain marraskuun kolmantena torstaina vietettävä päivä, jonka tarkoituksena on herättää laajempaa huomiota painehaavojen esiintymisestä ja ehkäisyn tärkeydestä sekä tukea näyttöön perustuvaa painehaavojen ehkäisyä ja hoitoa.

Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäinen kansainvälinen painehaavojen ehkäisy- ja hoitosuositus. Suositus päivitettiin 2014 ja tiivistelmä suosituksesta löytyy myös suomenkielisenä. Uusin kansainvälinen painehaavojen ehkäisy- ja hoitosuositus ”Prevention and Treatment of Pressure Ulcers/Injuries: Clinical Practice Guideline. The International Guideline 2019. EPUAP/NPIAP/PPPIA” sekä tiivistelmä ”Prevention and Treatment of Pressure Ulcers/Injuries: Quick Reference Guide 2019. EPUAP/NPIAP/PPPIA” julkaistiin 15.11.2019. Lisätietoa löytyy täältä.

On hienoa, että painehaavoja ja niiden hoitoa sekä hoitoon liittyviä kustannuksia on tuotu esille, kuten tässä kirjoituksessa. Kansanedustaja Marko Kilpi jätti lokakuussa kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle, johon perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru vastasi näin. 

Mielestäni kaikki haavoihin, haavanhoitoon sekä haavanhoidon kustannuksiin liittyvät asiat saisivat näkyä vielä enemmän julkisuudessa ja ihanteellista olisi, jos näille asioille myös tehtäisiin konkreettisesti jotain.

Mietintämyssyssä

Erilaiset talouden vakauttamistoimenpiteet ja säästötavoitteet koskettavat tällä hetkellä montaa kuntaa sekä kaupunkia ja ovat osa hoitotyöntekijöidenkin arkea. Osassa organisaatioista taloudellinen tilanne sanelee muun muassa sen voiko sijaisia palkata, saavatko työntekijät osallistua koulutuksiin sekä mitä hoitotarvikkeita ja kuinka paljon potilaat saavat hoitotarvikejakelun kautta. Säästöjä pyritään kokoamaan kaikkialta ja myös haavapotilaat voivat kohdata tämän, jos säästötoimenpiteet kohdentuvat haavanhoitotuotteisiin. Ja vaikka tiedossa on etteivät haavanhoitotuotteet muodosta haavahoidon suurinta kuluerää, niin silti tuotevalintoja tehdään monessa paikassa hinnan perusteella. Tällainen toiminta saattaa johtaa haavojen paranemisen viivästymiseen ja lopulta jopa kalliimpaan haavahoitoon, jos haavanhoitotuotevalikoimasta tehdään säästöjen tavoittelun toivossa liian suppea. Haasteena kyseisenlaisen toiminnan muuttamiselle on monesti mainittu se, kuinka saada rahavaroista päättävät kuulemaan, näkemään ja sisäistämään tämä?

Taloudellinen tilanne vaikuttaa haavapotilaiden elämään myös silloin, jos potilaat joutuvat kustantamaan hoitotuotteet itse. Heikko taloudellinen tilanne heijastuu lisäksi potilaan hoitoon sitoutumiseen: kun ei ole rahaa ostaa haavahoitoon suositeltuja tai määrättyjä hoitotuotteita, niin tuotteet jäävät ostamatta ja haavat hoitamatta. Olen törmännyt usein siihen, että eri puolilla Suomea työskentelevät hoitotyöntekijät painivat saman ongelman kanssa: mistä saada itse haavanhoitotuotteensa maksaville potilaille hoitotuotteet mahdollisimman edullisesti, jotta potilas sitoutuisi hoitoonsa, potilaan talous ei kaatuisi eikä potilaan tarvitsisi jättää jotakin muuta elintärkeää tai haavan paranemisen kannalta merkittävää asiaa, kuten lääkkeitä tai ruokaa, hankkimatta?

Teen töitä eri organisaatioiden kanssa ja sen myötä kohtaan useita työntekijöitä ja erilaisia toimintakulttuureita. Tämä monimuotoisuus on mielenkiintoista ja antoisaa, mutta saa myös riittämättömyyden tunteen pintaan, sillä huomaan valitettavan usein organisaatioiden työstävän samoja asioita esimerkiksi talouden ja säästöjen suhteen. Tämä saa pohtimaan kuinka eri organisaatioiden hyviä käytäntöjä ja toimivia työtapoja voisi jakaa vielä tehokkaammin ympäri Suomea? Organisaatiorajat ylittävät asiantuntijoiden verkostot sekä moniammatillinen yhteistyö ja niiden myötä hyvien käytäntöjen jakaminen mahdollistavat osaltaan tämän, mutta onko se taloudellisesti esimerkiksi haavahoidon kohdalla riittävää?

EWMA 2019

Tämän vuoden EWMA-konferenssi järjestettiin Göteborgissa 5.-7. kesäkuuta. Konferenssiin osallistui yhteensä reilut 3600 henkilöä eri puolilta maailmaa. Eniten osallistujia oli Ruotsista (yli 900 henkilöä). Konferenssissa oli tänäkin vuonna kattava tarjonta niin esitysten kuin näyttelyn suhteen. Erilaisia esityksiä oli yli 850 ja osallistujat löysivät mielenkiinnon kohteensa luennoista, yritysten järjestämistä symposiumeista, posteriesityksistä ja workshopeista.

Konferenssissa oli monia ruotsinkielisiä esityksiä ja nämä keräsivät odotetusti suuret kuulijakunnat. Tekoäly ja sen hyödyntäminen haavanhoidossa nousi esille selkeänä teemana ja kyseistä aihetta käsiteltiin näyttelyssä usean yrityksen toimesta sekä monessa esityksessä.

Pori kutsuu

Heinäkuu on tunnetusti suosittua loma-aikaa, mutta tämä haavahoitaja ei lomaile vaan pyrähtää Poriin 😊 OneMed osallistuu SuomiAreenaan, joka järjestetään Porissa 15.-19.7. SuomiAreenalla keskustellaan suomalaisesta yhteiskunnasta rennosti kesäisissä tunnelmissa. Tilaisuudet ovat kaikille kävijöille avoimia ja ilmaisia. SuomiAreenan tämän vuoden teemana on tulevaisuuden osaaminen ja innovaatiot. OneMed on mukana Kansalaistorilla 15.-17.7 välisenä aikana, löydät meidät kävelykadulta kauppatorin kupeesta teltalta numero 33. Tule piipahtamaan teltallamme, sieltä saattaa löytyä vaikka hauska kesäkisa 😉 Lisäksi OneMed isännöi keskustelutilaisuutta Aika parantaa haavat - vai parantaako? Asiantuntijakeskus BEPOPissa keskiviikkona 17.7 klo 17.30 alkaen. Keskustelutilaisuuden aiheen taustasta tässä lyhyesti: krooniset haavat ovat vakava vaiva ja monella pitkäaikaissairaalla erittäin hankalasti hoidettavia ja huonosti paranevia. Kuukausia tai jopa vuosia kestävät haavat ovat kivuliaita ja alentavat elämänlaatua merkittävästi. Kuinka saadaan hyödynnettyä terveydenhoidon toimijoiden ja yritysten innovaatiot sekä uudet ratkaisut hoidon tehokkuuden lisäämiseksi? Keskustelutilaisuuden puhujat ovat rautaisia ammattilaisia ja odotettavissa on varmasti mielenkiintoinen tilaisuus, jota ei kannata jättää välistä. Suuntana siis parin viikon kuluttua Pori!

Kansainvälistä koulutusta

European Wound Management Association (EWMA) järjestää ensi viikolla 5.-7.6 vuosittaisen haavanhoitoon liittyvän konferenssin Göteborgissa. OneMed on mukana konferenssissa sekä ständillä että yrityssymposiumin pitäjänä. OneMed löytyy näyttelystä ständiltä B09:01. OneMedin yrityssymposium on torstaina 6.6 klo 16:00-17:00 tilassa G1. Symposiumin aihe on: Local treatment and AI is the key to reduce usage of antibiotics. Erittäin mielenkiintoinen symposium tiedossa, joten tulkaa kaikki kuuntelemaan!

Käy tutustumassa EWMA-konferenssiin ja ohjelmaan. Toivottavasti tapaamme ensi viikolla!

Ajatuksia

Haavanhoidon saralla työskennellessä näkee ja kokee kaikkea "maan ja taivaan väliltä". Jotkut asiat saavat pohtimaan Suomessa asuvien eriarvoisuutta ja toiset taas laittavat miettimään kuinka hyvin asiat voisivat olla. Olen onnellisessa asemassa päästessäni työssäni tutustumaan erilaisiin organisaatioihin sekä niiden toimintatapoihin. Omat näkökantani kehittyvät näiden kohtaamisten myötä ja toivon voivani oikeasti vaikuttaa organisaatioiden tulevaisuuteen sekä kehittämishalukkuuteen. Haavanhoito-ohjelmien avulla pystymme todentamaan organisaatioille pitkäkestoisen koulutuksen hyötyjä ja auttamaan organisaatioita joidenkin asioiden kehittämisessä. Ne seikat, jotka koen tulevan selvästi esille työssäni ovat organisaatioiden monimuotoisuuden mukanaan tuomat haasteet osaamisen näkökulmasta ja oman työn kehittäminen. Työntekijöiden osaamisesta tulee pitää hyvää huolta ja antaa työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa työnsä kehittämiseen. Itse saan toimia juuri näin ja olen siitä erittäin kiitollinen. Intoa kehittämistä kohtaan ei tulisi latistaa vaan päinvastoin kannustaa jokaista tuomaan ideansa julki. Kaikki ideat eivät välttämättä sovellu heti käytäntöön, mutta pienen hienosäädön jälkeen ovat todennäköisesti toteuttamiskelpoisia. Ideariihet siis käyntiin 😊 Ideointia voi vauhdittaa vaikka Göteborgissa 5.-7.6. pidettävässä EWMA 2019 -konferenssissa, jossa OneMed on yksi symposiumin järjestävistä yrityksistä.

Kevät keikkuen tulevi

Näin maaliskuun loppupuolella on ihana nauttia työn lomassa kevätauringon vahvistuvasta lämmöstä ja seurata luonnon heräämistä talvihorroksesta. Työni tulee kuljettamaan tulevien viikkojen aikana pitkin Suomea ja odotan innolla minkälaisia kevään merkkejä eri paikkakunnilla on näkyvissä. Lähiaikoina on luvassa mielenkiintoisia tapahtumia ja työrintamallakin tapahtuu koko ajan kivoja asioita, mutta näistä lisää myöhemmin 😊

Valtakunnalliset Haavapäivät 2019

Tammi-helmikuun vaihteessa osallistuin Helsingissä järjestetyille ValtakunnallisilleHaavapäiville. Koulutuspäivien teemana oli tänä vuonna "Akuutit haavat - Apua ajoissa". Näytteilleasettajia eli erilaisten haavanhoitoon liittyvien tuotteiden edustajayrityksiä sekä haavanhoitoon liittyviä yhdistyksiä oli paikalla runsaasti. Luentoja oli torstain ja perjantain pääsessioissa yhteensä 17 ja perjantaina olleessa rinnakkaissessiossa 8. Luentojen välissä oli aikaa osallistujien Viestiseinän kautta esittämille kysymyksille ja luennoitsijat saivatkin vastailla useisiin kysymyksiin. Osa luentojen aihealueista oli itselleni erittäin tuttuja, mutta sain muutamista luennnoista uusiakin näkökulmia ja ajatuksia.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli toimittanut koulutuspäiville videotervehdyksen, jossa hän kertoi ajatuksiaan haavanhoidosta Suomessa ja Euroopassa. Sirpa Pietikäinen kertoi noin 40 miljoonan eurooppalaisen kärsivän jonkinlaisesta haavasta tai haavaumasta, Suomessa luku on noin 80 000 ihmistä vuosittain. Kustannukset ovat erittäin mittavat. Suomessa arviolta 2-4 prosenttia kokonaiskustannuksista ja Euroopassa suurinpiirtein samaa tasoa eli euroina 40 miljardia vuosittain. Tämän videotervehdyksen voisi mielestäni toimittaa jokaiselle haavanhoitoon tavalla tai toisella liittyvälle päättäjälle keskustelun avaajaksi. Olen Sirpa Pietikäisen kanssa samaa mieltä siitä, että haavanhoidon käytäntöjä ja käytänteitä muuttamalla voimme säästää julkisia varoja ja lisätä potilaiden hyvinvointia. Päättävät tahot pitäisi saada ymmärtämään tämän olevan mahdollista vain kokonaisvaltaisen ohjelman myötä, joka sisältää mm. haavojen ennaltaehkäisyn, moniammatillisen tiimin työskentelyn ja haavanhoitoon liittyvän osaamisen levittämisen kaikille terveydenhuollon tasoille.

Haavat ja niiden hoito olivat siis pääasiassa agendalla, mutta päivien aikana oli aikaa myös verkostoitumiselle samalla alalla toimivien henkilöiden kanssa. Tapasinkin kyseisten kahden päivän aikana monia tuttuja ja paljon tuntemattomia haavojen parissa työskenteleviä ihmisiä. Lopuksi tunnelmia koulutuspäiviltä kuvien muodossa 😊

        

                      

Virtaa riittää 😊

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja kuluneet viikot ovat pitäneet sisällään monia koulutuksia sekä opettavaisia kohtaamisia. Työ pitää allekirjoittaneen kiireisenä tulevienkin viikkojen aikana, mutta ensi viikko on hieman muista poikkeava. Olen tänäkin vuonna mukana Suomen mittakaavassa suuressa koulutustapahtumassa eli Helsingissä järjestettävillä Valtakunnallisilla Haavapäivillä. Löydät minut kollegoideni kera sekä torstaina että perjantaina OneMed Oy:n ständiltä 4d-e, joka sijaitsee Messukeskus Siiven perällä olevassa roll-up -tilassa. Tule rohkeasti moikkaamaan meitä, jos osallistut kyseiseen tapahtumaan!