STOP Painehaavoille -päivä

 

Tänään on jo yhdeksäs maailmanlaajuinen STOP Painehaavoille -päivä, jota vietetään vuosittain marraskuun kolmantena torstaina. Päivän tarkoituksena on herättää laajempaa huomiota painehaavojen esiintyvyydestä ja ehkäisyn tärkeydestä sekä tukea näyttöön perustuvaa painehaavojen ehkäisyä ja hoitoa. Suomessa, kuten ympäri maailmaa, järjestetään etenkin tänään painehaava-teeman mukaisia tapahtumia sekä koulutuksia.

Itse vietän päivää EWMA 2020 virtuaalikonferenssissa ja painehaavat ovat tietysti mukana konferenssiohjelmassa. Haavanhoidon parissa työskentelevät tietävät painehaavojen ehkäisyn olevan paljon halvempaa kuin jo syntyneiden painehaavojen hoitamisen, mutta toivoisin asiasta heräävän vilkkaampaa keskustelua ja myös käytännön toimia. Median roolia tämänkaltaisen koko kansakuntaa koskettavan asian esille tuomisessa ei voi vähätellä, mutta valitettavasti tämä aihe on ollut viime vuosien aikana esillä pääasiassa vain ammattijulkaisuissa. Etenkin kaiken koronaan liittyvän uutisoinnin yhteydessä painevaurioista ja -haavoista kertominen olisi mielestäni enemmän kuin toivottavaa, sillä joku koronan vuoksi sairaalahoidossa oleva henkilö saattaa erittäin todennäköisesti saada painevaurion tai jopa painehaavan. Onneksi painehaava-tietoisuutta jaetaan muun muassa haavanhoidon asiantuntijoiden sekä haavanhoitotuotteiden parissa toimivien yritysten toimesta. Ja toivottavasti etenkin päättävät, rahakirstujen päällä istuvat, tahot ymmärtäisivät painehaavojen ehkäisyn ja hoidon tärkeyden, inhimillisestä kärsimyksestä sekä kustannusvaikutuksista puhumattakaan.

Kuinka hienoa olisikaan, jos kaikki haavanhoidon alalla toimivat toisivat esille niin painehaavojen kuin muidenkin haavojen hoitamiseen liittyviä seikkoja sekä herättäisivät laajempaa ja pidempikestoista keskustelua tästä tärkeästä aiheesta. Vai onko tämä mahdollista vain haavemaailmassa? Muutama askel oikeaan suuntaan on jo otettu ja painehaava-teemaa tuodaan ainakin tänään kansalaisten tietoisuuteen, tästä esimerkkinä Turussa Kirjastosillan teemavalaistus. Myös OneMed sekä ainakin Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) ovat mukana viettämässä STOP Painehaavoille -päivää. Hypähdän nyt täältä blogin syövereistä takaisin päivän teeman mukaisille luennoille. Paineetonta loppupäivää kaikille!

Virtuaalitapahtumista

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka oma työni on muuttunut ja mainitsin erilaisten etätyökalujen tulleen kiinteäksi osaksi työarkeani esimerkiksi koulutusten toteuttamisessa. Jatkan tästä aiheesta erilaisten kokemusten karttumisen myötä eli kerron esimerkiksi minkälaisia ajatuksia virtuaalitapahtumaan osallistumisesta herää.

Kuten me kaikki tiedämme monet verkostoitumis- ja koulutustilaisuudet on jouduttu tältä vuodelta perumaan tai niiden ajankohta on siirretty ensi vuodelle. Näiden perinteiseen tapaan toteutettavien livetilaisuuksien rinnalle on onneksi tullut virtuaaliset tapahtumat ja tässä syksyn aikana virtuaalisten koulutustilaisuuksien määrä on jatkanut kasvuaan. Tämä on todella tärkeää, sillä nykytilanteessakin jokaisen tulisi pystyä huolehtimaan oman osaamisensa ylläpitämisestä ja myös kehittämisestä. Jo aiemmin mainitsin tämän vuoden EWMA-konferenssin olevan virtuaalinen, mutta monia niin kotimaisia kuin kansainvälisiä koulutuksia on toteutettu ja tullaan toteuttamaan erilaisia etätapahtumatyökaluja hyödyntäen. Virtuaalitapahtumien maailmaan hypätessäni mietin miten järjestäjät pystyvät saamaan aikaan sen saman vuorovaikutuksen kuin perinteisessä tapahtumassa? Ja kuinka on varmistettu osallistujien jaksaminen esimerkiksi työpäivän kestoisessa tapahtumassa, sillä jokainen on varmasti kokenut kuinka puuduttavaa voi olla istua tietokoneruudun tai mobiililaitteen ääressä tuppisuuna useamman tunnin ajan. Tiedossa on myös ettei yhden käsiteltävän asian seuraaminen keskittyneesti ole mahdollista edes kokonaista tuntia eli onko tämä huomioitu tapahtuman toteutuksen suunnittelussa? Monia muitakin kysymyksiä on, tekniikan toimivuudesta eri aikavyöhykkeellä toteutettavaan tapahtumaan, mutta en listaa tähän niitä kaikkia.

Nopean selailun perusteella voi sanoa virtuaalitapahtumien toteutuksen vaihtelevan webinaareista verkkoluentoihin ja osa sisältää myös virtuaalinäyttelyn. Kotimaisia virtuaalitapahtumia ovat jo järjestäneet, muutamia mainitakseni, mm. FCG, Sairaanhoitajaliitto sekä Suomen Haavanhoitoyhdistys. Kävin tutustumassa Sosiaali- ja terveydenhuollon Atk-päivien virtuaalimessujen sisältöön ja täytyy myöntää näyttelyssä kiertelyn olleen miellyttävä kokemus: ei tietoakaan ruuhkasta näyttelytilassa, ei näyttelyille tyypillistä melua ympärillä eli ei tarvinnut pinnistellä kuullakseen mitä eri ständeillä kerrottiin ja liikkua sai juuri niin kuin halusi ilman väkijoukossa puikkelehtimista. Tästä kokemuksesta innostuneena toivon kaikkien tulevien virtuaalitapahtumien näyttelyiden olevan vähintään yhtä kävijäystävällisiä.

Jo useampi virtuaalitapahtuma on löytänyt tiensä kalenteriini, osa on muutaman tunnin pituisia webinaareja ja osa työpäivän kestoisia koulutustapahtumia. Tulen kirjoittamaan muutamasta haavanhoitoon liittyvästä tapahtumasta lyhyen yhteenvedon, joten kannattaa pysyä kanavalla!

Voihan SARS-CoV-2 -koronavirus ja COVID-19 😕

Otsikko saa varmasti suurimmassa osassa meistä aikaan jonkin reaktion ja tämä on tietysti täysin luonnollista. Osa meistä saattaa ärsyyntyä, jotkut voivat muuttua surullisiksi ja ehkä on myös heitä, joita tämä ei hetkauta mitenkään. Omalta osaltani voin kertoa kokevani tietynlaista "koronaähkyä", kaikkia tiedotusvälineiden julkaisemia korona-aiheisia kirjoituksia en jaksa aina edes lukea otsikkoa pidemmälle. Tämän vuoksi en tuo tähän foorumiin, ainakaan tällä hetkellä, yhtään faktatietoa kyseisestä viruksesta enkä COVID-19 -taudista.

Kevät tuntui pysäyttävän kaiken omassa työssäni, kokoontumisrajoitusten ja terveydenhuollon yksiköiden vierailukieltojen myötä haavanhoidon koulutuskokonaisuuksien toteuttaminen ei ollut mahdollista. Tämä toki oli erittäin ymmärrettävää ja mielestäni oikea toimintatapa, en siis kritisoi päättäjiä näistä rajoitustoimenpiteistä. Pienoista harmitusta kuitenkin aiheutti kauan odotettujen koulutusten, kuten Sairaanhoitajapäivien ja EWMA-konferenssin peruuntuminen. Onneksi kevään ja kesän aikana olemme saaneet hyviä uutisia myös näihin liittyen ja tiedämme suurimman osan erilaisten haavanhoitoon liittyvien koulutusten järjestäjistä pystyvän toteuttamaan koulutuksensa virtuaalisesti vielä tulevan syksyn aikana.

Työarkeeni on tullut koronan myötä uusia tuttavuuksia eli erilaisia etätyökaluja ja niiden käyttöönotto on tapahtunut ehkä suunniteltua nopeammin, mutta on hienoa huomata kuinka nämä voivat oikeasti helpottaa työskentelyä. Ja aivan huippu homma on se, että etätyökalujen välityksellä pääsen tapaamaan hoitajia sekä kollegoitani niin Suomessa kuin ulkomailla! Ja vieläpä ilman, että tarvitsee matkustaa kotoaan yhtään mihinkään. Vaikka voihan sitäkin matkustamiseksi kutsua, että siirtyy kotona keittiöstä toisessa huoneessa sijaitsevan työpisteen ääreen, eikö vain? Ja jos tuntuu, että tylsyys iskee siirtymisen yhteydessä, niin ei muuta kuin mielikuvitus valloilleen: lattia on laavaa 😄 Silti ajoittainen ja osittainen turhautuminen etätyökalujen toimimattomuudesta saa yliotteen ja sisäinen kiukkupussini nostaa päätään.

Jokainen etätöitä pitkään tehnyt on kysynyt itseltään ainakin kerran seuraavan kysymyksen: miten teen työtäni jatkossa? Varmaa on etätyökalujen jääminen osaksi omaa työarkeani ja miksi näin ei olisi. Olemme kokeneet ne hyvin toimivina esimerkiksi koulutusten toteuttamisessa ja olisihan se toisaalta ihan hullua, jos emme hyödyntäisi olemassa olevaa teknologiaa tällaisissa asioissa, kun käytämme sitä arjessamme niin monessa muussa toiminnassa. Se, koska pääsemme jatkamaan koulutuskokonaisuuksiemme toteuttamista fyysisissä tiloissa eli olemalla läsnä hoitoyksiköissä, riippuu suurelta osin tästä viruksesta ja taudista. Meille on tärkeää kaikkien terveys sekä turvallisuus ja tämä huomioiden menemme eteenpäin viikko kerrallaan.

Koen edelleen ajoittain pienoista hämmennystä ja huomaan ajatusteni välillä kulkeutuvan kysymyksiin kuten miksi juuri nyt, miten pitkään tämä on osana elämäämme ja onko tämä nyt uusi normaali? Näihin kysymyksiin saan vastauksen vielä jonakin päivänä ja siihen asti elän tätä tämänhetkistä normaalia.

Toivotan kaikille hyvää vointia! Alla olevassa maisemassa ei "koronaähky" iske päälle tai ahdistus valtaa mieltä, ehkä tämä kuva antaa voimia myös teille 😊