Vuosi kääntyy kohti loppuaan

Kuluvaa vuotta on vielä reilu viikko jäljellä, uskomattoman nopeasti on tämäkin vuosi mennyt ja työrintamalla on tapahtunut paljon. Päällimmäisenä mielessä ovat toteutetut haavanhoidon koulutuskokonaisuudet ja niiden aikana tavatut ihmiset sekä heidän kanssaan vietetyt hetket. Kohtaamiset ovat olleet antoisia ja odotettuja niin hoitajien, asiakkaiden ja potilaiden kuin allekirjoittaneen puolelta. Koulutuskokonaisuuden rakenne on saanut uusia vivahteita ja joitakin toteuttamiseen kytköksissä olevia sovelluksiin liittyviä asioita on kehitetty vuoden aikana. Kehitystyö jatkuu aktiivisesti, toivottavasti pääsemme käyttämään näitä uusia ominaisuuksia tulevana vuonna. Koulutuskokonaisuuksien aikana on saavutettu monia hyviä asioita, palaan joihinkin näistä ensi vuoden puolella.

Loppuvuosi sisältää joillakin useamman työpäivän ja vain muutaman vapaapäivän, toiset saavat nauttia kaikista arkipyhistä vapaalla ollen ja töissä aherrettavia hetkiä on vähemmän ja mahtuu joukkoon myös niitä, jotka saavat viettää tämän vuoden viimeiset päivät lomaillen. Muistaisipa jokainen meistä irtaantua arjen kiireestä edes hetkeksi ja nauttia itselleen tärkeistä asioista riippumatta siitä onko tulevien vuorokausien aikana työtehtävien parissa vai ei. Päätän näihin aatoksiin tältä erää. Toivotan kaikille mukavaa joulun aikaa ja onnea uudelle vuosikymmenelle!

STOP painehaavoille!

Tämän viikon torstaina 21.11 vietetään kahdeksatta maailmanlaajuista STOP painehaavoille -päivää. Kyseessä on vuosittain marraskuun kolmantena torstaina vietettävä päivä, jonka tarkoituksena on herättää laajempaa huomiota painehaavojen esiintymisestä ja ehkäisyn tärkeydestä sekä tukea näyttöön perustuvaa painehaavojen ehkäisyä ja hoitoa.

Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäinen kansainvälinen painehaavojen ehkäisy- ja hoitosuositus. Suositus päivitettiin 2014 ja tiivistelmä suosituksesta löytyy myös suomenkielisenä. Uusin kansainvälinen painehaavojen ehkäisy- ja hoitosuositus ”Prevention and Treatment of Pressure Ulcers/Injuries: Clinical Practice Guideline. The International Guideline 2019. EPUAP/NPIAP/PPPIA” sekä tiivistelmä ”Prevention and Treatment of Pressure Ulcers/Injuries: Quick Reference Guide 2019. EPUAP/NPIAP/PPPIA” julkaistiin 15.11.2019. Lisätietoa löytyy täältä.

On hienoa, että painehaavoja ja niiden hoitoa sekä hoitoon liittyviä kustannuksia on tuotu esille, kuten tässä kirjoituksessa. Kansanedustaja Marko Kilpi jätti lokakuussa kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle, johon perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru vastasi näin. 

Mielestäni kaikki haavoihin, haavanhoitoon sekä haavanhoidon kustannuksiin liittyvät asiat saisivat näkyä vielä enemmän julkisuudessa ja ihanteellista olisi, jos näille asioille myös tehtäisiin konkreettisesti jotain.

Mietintämyssyssä

Erilaiset talouden vakauttamistoimenpiteet ja säästötavoitteet koskettavat tällä hetkellä montaa kuntaa sekä kaupunkia ja ovat osa hoitotyöntekijöidenkin arkea. Osassa organisaatioista taloudellinen tilanne sanelee muun muassa sen voiko sijaisia palkata, saavatko työntekijät osallistua koulutuksiin sekä mitä hoitotarvikkeita ja kuinka paljon potilaat saavat hoitotarvikejakelun kautta. Säästöjä pyritään kokoamaan kaikkialta ja myös haavapotilaat voivat kohdata tämän, jos säästötoimenpiteet kohdentuvat haavanhoitotuotteisiin. Ja vaikka tiedossa on etteivät haavanhoitotuotteet muodosta haavahoidon suurinta kuluerää, niin silti tuotevalintoja tehdään monessa paikassa hinnan perusteella. Tällainen toiminta saattaa johtaa haavojen paranemisen viivästymiseen ja lopulta jopa kalliimpaan haavahoitoon, jos haavanhoitotuotevalikoimasta tehdään säästöjen tavoittelun toivossa liian suppea. Haasteena kyseisenlaisen toiminnan muuttamiselle on monesti mainittu se, kuinka saada rahavaroista päättävät kuulemaan, näkemään ja sisäistämään tämä?

Taloudellinen tilanne vaikuttaa haavapotilaiden elämään myös silloin, jos potilaat joutuvat kustantamaan hoitotuotteet itse. Heikko taloudellinen tilanne heijastuu lisäksi potilaan hoitoon sitoutumiseen: kun ei ole rahaa ostaa haavahoitoon suositeltuja tai määrättyjä hoitotuotteita, niin tuotteet jäävät ostamatta ja haavat hoitamatta. Olen törmännyt usein siihen, että eri puolilla Suomea työskentelevät hoitotyöntekijät painivat saman ongelman kanssa: mistä saada itse haavanhoitotuotteensa maksaville potilaille hoitotuotteet mahdollisimman edullisesti, jotta potilas sitoutuisi hoitoonsa, potilaan talous ei kaatuisi eikä potilaan tarvitsisi jättää jotakin muuta elintärkeää tai haavan paranemisen kannalta merkittävää asiaa, kuten lääkkeitä tai ruokaa, hankkimatta?

Teen töitä eri organisaatioiden kanssa ja sen myötä kohtaan useita työntekijöitä ja erilaisia toimintakulttuureita. Tämä monimuotoisuus on mielenkiintoista ja antoisaa, mutta saa myös riittämättömyyden tunteen pintaan, sillä huomaan valitettavan usein organisaatioiden työstävän samoja asioita esimerkiksi talouden ja säästöjen suhteen. Tämä saa pohtimaan kuinka eri organisaatioiden hyviä käytäntöjä ja toimivia työtapoja voisi jakaa vielä tehokkaammin ympäri Suomea? Organisaatiorajat ylittävät asiantuntijoiden verkostot sekä moniammatillinen yhteistyö ja niiden myötä hyvien käytäntöjen jakaminen mahdollistavat osaltaan tämän, mutta onko se taloudellisesti esimerkiksi haavahoidon kohdalla riittävää?