Kerroin edellisessä blogikirjoituksessa kuinka oma
työni on muuttunut ja mainitsin erilaisten etätyökalujen tulleen kiinteäksi
osaksi työarkeani esimerkiksi koulutusten toteuttamisessa. Jatkan tästä
aiheesta erilaisten kokemusten karttumisen myötä eli kerron esimerkiksi minkälaisia
ajatuksia virtuaalitapahtumaan osallistumisesta herää.
Kuten me kaikki tiedämme monet verkostoitumis- ja
koulutustilaisuudet on jouduttu tältä vuodelta perumaan tai niiden ajankohta on
siirretty ensi vuodelle. Näiden perinteiseen tapaan toteutettavien livetilaisuuksien
rinnalle on onneksi tullut virtuaaliset tapahtumat ja tässä syksyn aikana
virtuaalisten koulutustilaisuuksien määrä on jatkanut kasvuaan. Tämä on todella
tärkeää, sillä nykytilanteessakin jokaisen tulisi pystyä huolehtimaan oman
osaamisensa ylläpitämisestä ja myös kehittämisestä. Jo aiemmin mainitsin tämän
vuoden EWMA-konferenssin olevan virtuaalinen, mutta monia niin kotimaisia kuin kansainvälisiä
koulutuksia on toteutettu ja tullaan toteuttamaan erilaisia etätapahtumatyökaluja
hyödyntäen. Virtuaalitapahtumien maailmaan hypätessäni mietin miten järjestäjät
pystyvät saamaan aikaan sen saman vuorovaikutuksen kuin perinteisessä
tapahtumassa? Ja kuinka on varmistettu osallistujien jaksaminen esimerkiksi työpäivän
kestoisessa tapahtumassa, sillä jokainen on varmasti kokenut kuinka puuduttavaa
voi olla istua tietokoneruudun tai mobiililaitteen ääressä tuppisuuna useamman
tunnin ajan. Tiedossa on myös ettei yhden käsiteltävän asian seuraaminen keskittyneesti
ole mahdollista edes kokonaista tuntia eli onko tämä huomioitu tapahtuman toteutuksen
suunnittelussa? Monia muitakin kysymyksiä on, tekniikan toimivuudesta eri aikavyöhykkeellä
toteutettavaan tapahtumaan, mutta en listaa tähän niitä kaikkia.
Nopean selailun perusteella voi sanoa virtuaalitapahtumien
toteutuksen vaihtelevan webinaareista verkkoluentoihin ja osa sisältää myös virtuaalinäyttelyn.
Kotimaisia virtuaalitapahtumia ovat jo järjestäneet, muutamia mainitakseni, mm.
FCG, Sairaanhoitajaliitto sekä Suomen Haavanhoitoyhdistys. Kävin tutustumassa Sosiaali-
ja terveydenhuollon Atk-päivien virtuaalimessujen sisältöön ja täytyy myöntää
näyttelyssä kiertelyn olleen miellyttävä kokemus: ei tietoakaan ruuhkasta näyttelytilassa,
ei näyttelyille tyypillistä melua ympärillä eli ei tarvinnut pinnistellä
kuullakseen mitä eri ständeillä kerrottiin ja liikkua sai juuri niin kuin
halusi ilman väkijoukossa puikkelehtimista. Tästä kokemuksesta innostuneena
toivon kaikkien tulevien virtuaalitapahtumien näyttelyiden olevan vähintään yhtä
kävijäystävällisiä.
Jo useampi virtuaalitapahtuma on löytänyt tiensä kalenteriini, osa on muutaman tunnin pituisia webinaareja ja osa työpäivän kestoisia koulutustapahtumia. Tulen kirjoittamaan muutamasta haavanhoitoon liittyvästä tapahtumasta lyhyen yhteenvedon, joten kannattaa pysyä kanavalla!