Terveystieteiden tohtori Emilia Kielo-Viljamaan väitöskirja – The
Wound Care Competence of Graduating Student Nurses – Development and Testing of
a Competence Assessment Instrument – tarkastettiin Turun yliopistossa 29.1.2021.
Väitöskirja
ja väitöstutkimus käsittelevät haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta
erittäin merkittävää asiaa. Haastattelin Emiliaa väitöskirjaan liittyen, sillä
mielestäni on hienoa, että haavanhoitoon liittyvää tutkimusta tehdään Suomessa
enenevässä määrin. Tämänkaltaisten tutkimustulosten myötä on hyvä viedä
eteenpäin keskustelua haavanhoidon osaamisen lisäämisestä sekä koulutuksen
tärkeydestä.
Kuka olet ja missä
työskentelet?
Olen Emilia Kielo-Viljamaa,
sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori ja opettaja. Työskentelen hoitotyön
opettajana Ammattikorkeakoulu Noviassa Turussa.
Mikä sai sinut kiinnostumaan
haavanhoidosta?
Kiinnostuin
haavanhoidosta jo sairaanhoitajaurani alussa työskennellessäni Tyksin silloisen
Kirurgian klinikan varahenkilöstössä, jossa kiersin eri kirurgian
vuodeosastoilla. Innostuin haavanhoidon käytännönläheisyydestä ja
hoitajavetoisesta työskentelystä. Myöhemmin työskentelin Tyksin aikuisten
teho-osastolla, jossa kuuluin haavatyöryhmään ja pääsin kehittämään
haavanhoitoa teho-osastolla.
Miksi valitsit juuri tämän aiheen
väitöstutkimuksellesi?
Huomasin
käytännön työssä, että monet sairaanhoitajat kokivat haavanhoidon
haasteelliseksi ja halusin lähteä tutkimaan aihetta. Huomasin varahenkilönä
työskennellessä, että minulta kysyttiin usein neuvoa haavojen hoitoon
sellaisilla osastoilla, joissa ei ollut paljoa kroonisia haavoja sairastavia
potilaita, esim. neurokirurgialla. Itse olin hoitanut kroonisia haavoja sairastavia
paljon esimerkiksi verisuonikirurgian osastolla ja sitä kautta oppinut
erityisesti kroonisten haavojen hoidosta.
Onko Suomessa tehty aikaisemmin
samankaltaista tutkimusta?
Suomessa
aihetta on tutkittu hyvin vähän. Kansainvälisestikin tutkimusta on melko vähän.
Hoitajien osaamista painehaavojen hoidosta ja ennaltaehkäisystä on tutkittu
paljon, muttei kovinkaan paljon haavanhoidon osaamista yleisesti.
Mitkä ovat mielestäsi
väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset?
Valmistuvien
sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamisessa oli puutteita, mutta
opiskelijoilla oli kuitenkin positiivinen asenne haavojen hoitoa kohtaan ja he olisivat
toivoneet lisää haavanhoidon opetusta opintojensa aikana. Tutkimuksessani
tunnistettiin myös keskeiset kroonisten haavojen hoidon osaamisalueet, jotka
osoittivat, että haavojen hoito vaatii monipuolista osaamista ja on paljon
muutakin kuin vain haavasidosten vaihtoa. Lisäksi kehitin kroonisten haavojen
hoidon osaamista arvioivan mittarin, jonka avulla voidaan mitata sekä käytännön
osaamista että teoriaosaamista. Mittari osoittautui potentiaaliseksi työkaluksi
osaamisen arviointiin. Erityisesti haavanhoidon käytännön osaamista voitaisiin
mitata enemmän. Haavanhoidon opetusta tulisi olla enemmän
ammattikorkeakouluissa ja opetuksessa tulisi hyödyntää monipuolisia
opetusmenetelmiä, esimerkiksi simulaatio-oppimista.
Onko sinulla
jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen?
Jatkosuunnitelmana
on kehittää haavanhoidon koulutusta. Tällä hetkellä tutkin esimerkiksi
akuuttien haavojen hoidon osaamisalueita sekä kehitän yhtenäisiä
oppimistavoitteita ja sisältöjä haavanhoidon koulutukseen. Jatkossa olisi
tarkoitus myös kehittää osaamismittariani edelleen.
Suuret kiitokset Emilialle haastattelusta!
Emilian väitöskirja löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8330-8