Joulu ja vuodenvaihde ovat jo nurkan takana

Kuluneen vuoden aikana olen oppinut paljon uusia asioita muun muassa erilaisista etätyössä hyödynnettävistä sovelluksista. Itsetutkiskeluakin olen tehnyt ja todennut paineensietokyvyn vahvistuneen entisestään. Olen myös huomannut todellakin kaipaavani aikaa ennen koronaa. Tätä vuotta kuvaavia sanoja on varmasti yhtä monta kuin päiviä vuodessa. Etätyö, turvavälit, käsihygienia, maskisuositus, rajoitukset sekä se iso paha susi eli korona ovat tulleet erittäin tutuiksi kaikille ja kuuluvat ainakin itselläni arjessa käytettävään sanavarastoon. Uutisissa vilisee, ellei nyt päivittäin niin viikoittain, pelottavankin kuuloisia lausahduksia yrittäjien ahdingosta, yt-neuvotteluista ja konkursseista. Unohtamatta niitä todella ikäviä asioita, jotka ovat läsnä monen arkielämässä: työttömyys sekä vähävaraisuus. Joku voi miettiä miksi nostan tällaiset asiat esille ja vastaus on yksinkertainen: huoli. Niin lähimmäisistä kuin ystävistä ja naapureista. Entiset kollegat sekä muut terveydenhuollon parissa työskentelevät ovat usein olleet ajatuksissani ja olen toivonut heidän pysyvän terveenä, jotta he voivat hoitaa meidän muiden läheisiä. Jaksamista kaikille terveydenhuollon ammattilaisille ja nöyrin kiitos tekemästänne työstä. Toivon ensi vuoden tuovan mukanaan helpotusta korona-kurimukseen, mutta myös iloa ja onnea meille jokaiselle. Näiden ajatusten myötä siirrän katseen jo pikkuhiljaa tulevaan vuoteen.

Hyvää joulua ja parempaa vuotta 2021!

Väitöskirja: Terveysongelmana laskimohaava – Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen täydennyskoulutuksen avulla

Terveystieteiden tohtori Minna Ylösen väitöskirja – DEVELOPMENT OF CONTINUING EDUCATION TO SUPPORT EVIDENCE BASED NURSING CARE OF PATIENTS WITH VENOUS LEG ULCERS – tarkastettiin Turun yliopistossa 18.9.2020. Väitöskirja ja väitöstutkimuksen tulokset ovat merkittäviä haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Mielestäni on hienoa, että Suomessa on asiasta kiinnostuneita henkilöitä ja tämänkaltaista tutkimusta halutaan tehdä. Tästä syystä halusin haastatella Minnaa väitöskirjaan liittyen.

Kuka olet ja missä työskentelet?
Minna Ylönen, ylihoitaja. Työskentelen Turun kaupungilla hyvinvointitoimialan hallinnossa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan haavanhoidosta?
Olen jo pitkään työskennellyt haavanhoidon kehittämiseen liittyvien asioiden parissa, tarkastelen omassa työssäni asiaa lähinnä osaamisen kehittämisen ja saadun tiedon hyödyntämisen näkökulmasta. Haavanhoidon kehittäminen on hyvinvointitoimialla oleellinen osa asiakas-/potilasturvallisuuden kehittämistä ja toimintaa linjaa sitä varten asetettu linjajohdosta koostuva toimikunta, jonka yhtenä tärkeänä jäsenenä toimii myös auktorisoitu haavahoitaja. Itse toimin tämän toimikunnan sihteerinä ja kokoan kokouksiin käsiteltäväksi toimikunnan tehtävien mukaisesti mm. Braden -painehaavan riskienarvioinnin yhteenvetoja koko toimialan näkökulmasta sekä haavanhoitoon liittyvät vaaratapahtumailmoitukset. Haavanhoidosta saadun tiedon perusteella toimikunnassa keskustellaan tarvittavista toimenpiteistä, esimerkkeinä koulutukset ja ohjeet. Oleellinen osa toimikunnan työtä on analysoida hyvinvointitoimialan vuosittaisten haavakartoitusten tulosten perusteella tarvittavaan koulutukseen liittyviä seikkoja.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen väitöstutkimuksellesi?
Olen jo pitkään työskennellyt osaamisen kehittämisen ja täydennyskoulutusten parissa ja pohtinut, että miten koulutuksessa saatujen tietojen ja taitojen siirtymistä käytäntöön arvioidaan. Täydennyskoulutuksen vaikuttavuudesta löytyy paljonkin tutkimusta ja sen on todettu parantavan sekä tietoja että taitoja, mutta vaikutuksen kesto näyttää olevan aika lyhyt.

Tutkimuksessani täydennyskoulutusmateriaalina käytettiin internetistä löytyvää näyttöön perustuvaa materiaalia, mikä on muutenkin hoitohenkilökunnan käytettävissä, eli hoitajia osaltaan myös opetettiin käyttämään sitä päivittäisessä haavanhoidon päätöksenteossa.

Kotihoito valikoitui tutkimusympäristöksi, koska ikääntyneiden hoidon painopiste on yhä enemmän siirtymässä sinne. Lisäksi kotihoito hoitoympäristönä kiinnostaa, koska hoitaja toimii yksin asiakkaan kotona ja osaamisen tulisi olla hyvällä tasolla. Kotihoidossa kun ei ole samalla lailla mahdollisuuksia konsultoida kollegoita, kuin esim. sairaalan osastolla. Lisäksi täydennyskoulutukseen liittyvä aiempi tutkimus on pääasiassa toteutettu laitos- tai sairaalaympäristöissä. Laskimohaavan hoito valikoitui haavanhoidon osaamisalueeksi, koska laskimohaavat ovat yleisiä juuri ikääntyneillä.

Onko Suomessa tehty aikaisemmin samankaltaista tutkimusta?
Täydennyskoulutukseen liittyvää tutkimusta löytyy Suomestakin, mutta ihan vastaavaa ei ole tullut vastaani Suomesta eikä kyllä kansainvälisestikään.

Mitkä ovat mielestäsi väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset?
Internet -perustaisella täydennyskoulutuksella on mahdollista parantaa hoitohenkilökunnan tietoa, mutta tiedon paraneminen näyttää olevan lyhytaikaista. Tutkimuksessani tietotaso laski jo kuukausi koulutuksen jälkeen.

Tutkimuksessani tutkittiin täydennyskoulutuksen vaikutusta hoitajien itsearvioituun ja todelliseen näyttöön perustuvaan tietoon ja näiden välistä yhtenevyyttä. Mielenkiintoista oli se, että hoitajat arvioivat itse tietonsa paremmiksi kuin ne tietomittarin tulosten perusteella olivat. Itsearvioidun tiedon ja todellisen näyttöön perustuvan tiedon yhtenevyys kuitenkin parani täydennyskoulutuksen avulla.

Lisäksi tutkimuksessani arvioitiin hoitajien asenteita laskimohaavan hoitoa kohtaan; täydennyskoulutuksella ei ollut vaikutusta niihin, mutta asenteet olivatkin positiivisia jo alun alkaenkin.

Tutkimuksessani arvioitiin myös hoitajien taitoja haavanhoitotilanteita havainnoiden, mutta valitettavasti havainnointeja ei saatu tarpeeksi, jotta näistä olisi voinut tehdä päätelmiä koulutuksen vaikutuksista suuntaan tai toiseen.

Onko sinulla jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen?
Aion jatkaa tutkimusta kotihoidon hoitoympäristössä keskittyen lähinnä näyttöön perustuvan toiminnan implementoinnin näkökulmaan.

Suuret kiitokset Minnalle haastattelusta! Jään innolla odottamaan jatkotutkimuksen tuloksia 😊

Löydätte Minnan väitöskirjan osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8161-8

EWMA 2020 Virtual Conference

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut oli tämän vuoden EWMA -konferenssi virtuaalinen. Kerron tässä kirjoituksessa lyhyesti omat kokemukseni ja havaintoni kyseisestä konferenssista.

Vuoden 2020 EWMA -konferenssi pidettiin 18.-19.11 poikkeusolojen vuoksi uuden formaatin mukaisesti. EWMA-virtuaalikonferenssiin osallistui yli 9 700 henkilöä 113:sta maasta. Konferenssiesityksiä oli 471 ja näiden lisäksi ohjelmaan sisältyi tuttuun tapaan e-postereita sekä yrityksistä koostunut näyttely. Lisäksi konferenssiohjelmaan oli jälleen varattu aikaa yrityssymposiumeille.

Kokemuksena EWMAn näyttely ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva. Yritysten ”ständit” muodostuivat virtuaalikonferenssialustalla olleista yritysten logoista ja niitä klikkaamalla pääsi tutustumaan kunkin yrityksen esillä olleisiin materiaaleihin. Esillä olleista materiaaleista osa liittyi tuotteisiin ja osa yritysten toimintaan. Jos vertaan näyttelyä vaikkapa Sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivien näyttelyyn, niin EWMAn näyttelyssä olisi ollut paljon kehittämispotentiaalia. Toki näyttelyssä oli hyviäkin oivalluksia: esimerkiksi, että pystyit halutessasi varaamaan keskusteluajan yrityksen edustajan kanssa ja useammalla yrityksellä oli yrityssymposium-esitykset kävijöiden katsottavissa. Lisäksi "ständeiltä" keräämiään esitteitä ei tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää ja runnoa kotimatkaa varten matkalaukkuun vaan ne pystyi tallentamaan suoraan tietokoneelle. Muiden virtuaalikonferenssin järjestelyiden ollessa hyvin suunniteltuja oli näyttelyä läpikäydessä kuitenkin hieman alavireinen tunnelma ja rehellisesti sanottuna näyttely jäi mielestäni muiden järjestelyiden jalkoihin.

Konferenssin luennot olivat aihepiireiltään hyvin koostettu yhteen. Valitsemisen vaikeus ja sen myötä pienoinen paniikki iski päälle, kun kävin läpi luentoaikataulua: useampi mielenkiintoinen luentokokonaisuus järjestettiin jälleen samanaikaisesti. No eihän siinä muu auttanut kuin tehdä valinnat ja toivoa, että luentotiivistelmistä saisi jonkinlaisen käsityksen niistä aiheista, joita ei pysty seuraamaan. Konferenssin alkaessa tuli mukava yllätys, ainakin omasta mielestäni, osallistujan näkökulmasta: EWMA oli keksinyt hienon kädenojennuksen ja kaikki esitykset ovat katsottavissa virtuaalikonferenssialustalla tämän vuoden loppuun asti. Luentojen taso oli taattua EWMA-laatua eli luennoitsijat olivat asiantuntevia ja esitykset selkeitä.

Yksi itselleni merkityksellisimmistä asioista konferensseissa on ollut verkostoituminen muiden konferenssiin osallistujien kanssa. Tänä vuonna kaikki sosiaalinen kanssakäyminen konferenssin aikana jäi chattailun tasolle, mutta tämä ei loppujen lopuksi tuntunutkaan niin katastrofaaliselta kuin olin kuvitellut. Kaksi päivää tietokoneruudun ääressä intensiivisesti seuraten koettelivat etenkin istumalihaksia ja myös silmiä, mutta EWMA 2020 virtuaalikonferenssi oli kokemisen arvoinen sekä kaikkiaan antoisa.