Väitöskirja: Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaaminen – arviointimittarin kehittäminen ja testaus

Terveystieteiden tohtori Emilia Kielo-Viljamaan väitöskirja – The Wound Care Competence of Graduating Student Nurses – Development and Testing of a Competence Assessment Instrument – tarkastettiin Turun yliopistossa 29.1.2021. Väitöskirja ja väitöstutkimus käsittelevät haavanhoidon osaamisen kehittämisen näkökulmasta erittäin merkittävää asiaa. Haastattelin Emiliaa väitöskirjaan liittyen, sillä mielestäni on hienoa, että haavanhoitoon liittyvää tutkimusta tehdään Suomessa enenevässä määrin. Tämänkaltaisten tutkimustulosten myötä on hyvä viedä eteenpäin keskustelua haavanhoidon osaamisen lisäämisestä sekä koulutuksen tärkeydestä.

Kuka olet ja missä työskentelet?

Olen Emilia Kielo-Viljamaa, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori ja opettaja. Työskentelen hoitotyön opettajana Ammattikorkeakoulu Noviassa Turussa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan haavanhoidosta? 

Kiinnostuin haavanhoidosta jo sairaanhoitajaurani alussa työskennellessäni Tyksin silloisen Kirurgian klinikan varahenkilöstössä, jossa kiersin eri kirurgian vuodeosastoilla. Innostuin haavanhoidon käytännönläheisyydestä ja hoitajavetoisesta työskentelystä. Myöhemmin työskentelin Tyksin aikuisten teho-osastolla, jossa kuuluin haavatyöryhmään ja pääsin kehittämään haavanhoitoa teho-osastolla.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen väitöstutkimuksellesi? 

Huomasin käytännön työssä, että monet sairaanhoitajat kokivat haavanhoidon haasteelliseksi ja halusin lähteä tutkimaan aihetta. Huomasin varahenkilönä työskennellessä, että minulta kysyttiin usein neuvoa haavojen hoitoon sellaisilla osastoilla, joissa ei ollut paljoa kroonisia haavoja sairastavia potilaita, esim. neurokirurgialla. Itse olin hoitanut kroonisia haavoja sairastavia paljon esimerkiksi verisuonikirurgian osastolla ja sitä kautta oppinut erityisesti kroonisten haavojen hoidosta. 

Onko Suomessa tehty aikaisemmin samankaltaista tutkimusta?

Suomessa aihetta on tutkittu hyvin vähän. Kansainvälisestikin tutkimusta on melko vähän. Hoitajien osaamista painehaavojen hoidosta ja ennaltaehkäisystä on tutkittu paljon, muttei kovinkaan paljon haavanhoidon osaamista yleisesti. 

Mitkä ovat mielestäsi väitöstutkimuksesi tärkeimmät tulokset? 

Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamisessa oli puutteita, mutta opiskelijoilla oli kuitenkin positiivinen asenne haavojen hoitoa kohtaan ja he olisivat toivoneet lisää haavanhoidon opetusta opintojensa aikana. Tutkimuksessani tunnistettiin myös keskeiset kroonisten haavojen hoidon osaamisalueet, jotka osoittivat, että haavojen hoito vaatii monipuolista osaamista ja on paljon muutakin kuin vain haavasidosten vaihtoa. Lisäksi kehitin kroonisten haavojen hoidon osaamista arvioivan mittarin, jonka avulla voidaan mitata sekä käytännön osaamista että teoriaosaamista. Mittari osoittautui potentiaaliseksi työkaluksi osaamisen arviointiin. Erityisesti haavanhoidon käytännön osaamista voitaisiin mitata enemmän. Haavanhoidon opetusta tulisi olla enemmän ammattikorkeakouluissa ja opetuksessa tulisi hyödyntää monipuolisia opetusmenetelmiä, esimerkiksi simulaatio-oppimista. 

Onko sinulla jatkosuunnitelmia väitöstutkimuksesi suhteen? 

Jatkosuunnitelmana on kehittää haavanhoidon koulutusta. Tällä hetkellä tutkin esimerkiksi akuuttien haavojen hoidon osaamisalueita sekä kehitän yhtenäisiä oppimistavoitteita ja sisältöjä haavanhoidon koulutukseen. Jatkossa olisi tarkoitus myös kehittää osaamismittariani edelleen.

Suuret kiitokset Emilialle haastattelusta!

Emilian väitöskirja löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8330-8

Virtuaaliset Valtakunnalliset Haavapäivät 2021

Perinteisesti tammikuun lopussa tai helmikuun alussa järjestettävät Valtakunnalliset Haavapäivät pidettiin tänä vuonna 4.-5.2 virtuaalitapahtumana koronatilanteen vuoksi. Osallistujakunta koostui runsaasta 600 henkilöstä. Haavapäivien torstain pääsessiossa kuultiin luentoja muun muassa tekoälyn hyödyntämisestä, videokonsultaatioista, valokuvaustekniikoista sekä etätyöskentelyyn liittyvistä seikoista, kuten vuorovaikutuksesta ja potilasturvallisuudesta. Torstaina järjestettiin myös rinnakkaissessio, jonka teemana oli Haavanhoidon perusteet. Perjantai kului Käypä Hoito -suositusten maailmassa. Verkostoituminenkin oli luentojen ohessa mahdollista. Luentojen aikana käytiin vilkasta keskustelua ja kysymyksiä esitettiin paljon. Luennot olivat katsottavissa 14.2.2021 asti, joten tämä mahdollisti torstain molempien sessioiden luentojen seuraamisen. Haavapäiviltä tuttu näyttely toteutettiin virtuaalisena ja näyttelyyn tutustuminen oli huomioitu hyvin ohjelman aikataulutuksessa. Virtuaalinäyttelyä olisi varmasti mahdollista kehittää entisestään teknologian taipuessa moneen. Jäädään siis odottamaan mitä kaikkea vuoden 2022 Valtakunnallisilla Haavapäivillä on tarjolla!

Vuosi käyntiin mielenkiintoisella artikkelilla

Työt startattiin alkuviikosta Helsingin Sanomien Terveysteknologia 2021 -julkaisussa olleen artikkelin myötä. Kyseisessä artikkelissa asiakkaamme kertovat muun muassa kokemuksistaan haavanhoidon koulutuskokonaisuudesta sekä saavutetuista kustannussäästöistä. Ja muutakin mielenkiintoista asiaa löytyy 😉 Käykää ihmeessä lukemassa artikkeli ja kommentoikaa esim. sähköpostin välityksellä minkälaisia ajatuksia se teissä herättää. Pääsette artikkeliin tästä. Kirjoitin viime vuoden helmikuussa tänne blogiin lyhyen yhteenvedon siihen mennessä toteutettujen koulutuskokonaisuuksien tuloksista, voitte halutessanne virkistää muistianne kurkkaamalla tuon kirjoituksen.